8. syyskuuta 2017

Yksin



Reppu on pakattu. Etsitty se turvallisimmalta tuntuva yöpuku, tutuin kirja ja lempilelu. On mietitty monta kertaa mitä kaikkea määränpäästä löytyy ja mitä viikonlopun aikana voisi tarvita. Olen luvannut kuljettaa, jos jotain tärkeää unohtuu. Matka ei ole pitkä, vaikka tuntuu siltä.

Luvataan soittaa hyvän yön toivotukset molempina iltoina ja päivisin niin monesti kuin mieleen vaan tulee. Keskellä yötäkin saa soittaa, olen vannonut. Ja luvannut tulla hakemaankin, jos siltä alkaa tuntua. Ihan milloin vain - tietysti tulisin.

Halauksia ja vähän kyyneleitä. Yhtäkkiä meidän uuden kodin eteisessä onkin vaan yhdet kengät. Mitäs nyt?

5 kommenttia:

  1. Ensimmäisten viikkojen ja kuukausien tunnemyräkät vaimenee hiljalleen. Hetken kuluttua osaat rakastaa yksinäisyyttäsi. Lupaan sen. Voimia iltaan, yritä nauttia niin vaikeaa kuin se alkuun onkin ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, sitä odottaessa!
      Jos jotain, niin tässä jo alkumetreillä tajuaa kiittää perheestä ja ystävistä taas vähän enemmän kun aiemmin.

      Poista
  2. <3 <3 <3

    Tuu sä sit meille viikonlopuksi hoitoon aina ku tuntuu siltä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥