21. tammikuuta 2017

Se ei aina mee niin



Kun mä aloitin tän blogin, ajattelin, että pidän tän kevyenä ja iloisena. Samalla halusin kuitenkin, että tänne tulis aitoa elämää. No, jokainenhan sen tietää, ettei elämä aina oo kevyttä ja iloista. Joten tässä sitä ollaan.

Mun piti alkuvuodesta päästä kirjoittelemaan teille meidän uudesta koirasta ja kodin reilusti edenneistä remonteista. Piti tulla hehkutusta, vaihekuvia, fiilistelyä ja iloisia hetkiä - Tulikin hautajaiset ja arki pysähtyi. Tuli juuri saadusta perheenjäsenestä luopumisen tuska, eikä kotonakaan muuttuneet kuin hajonneet osat lämminvesivaraajaan. Loma oli raskas ja uneton, eikä arki meinannut ottaa käynnistyäkseen.  Hermot kiristyivät. Ja ei, koira ei kuollut. Hautajaiset olivat rakkaan ihmisen, koira puolestaan lähtee takaisin kasvattajalle ottamaan vähän lisäoppia käytökseen. Yhtä kaikki, mieli on ollut alakuloinen koko porukalla.

Tänään vietin ihanan päivän ystävän kanssa. Muutama kirppis, hyvää ruokaa, kiireetöntä aikaa. Puhuimme tunteja elämästä, ihan tavallisista asioista. Aurinko paistoi. Nauroin paljon, vaikka vähän olis itkettänytkin. Kotimatkalla hain rautakaupasta uuden maalisiveltimen. Kyllä tämä tästä.

Ystävät ♥ Ihanat rakkaat ystävät!

p.s. kuva ei liity tähän mitenkään. musta se vaan näytti kivalta.