14. joulukuuta 2016

Meidän verran joulua







Mä en ole niitä, joita kutsutaan jouluihmisiksi. Pidän kyllä joulusta, siis jouluaatosta - sen tunnelmasta, jouluruuista ja läheisten kanssa vietetystä ajasta. Ja olen käynyt viikon aikana kaksi kertaa Tuomaanmarkkinoilla puurobaari PUUR:in riisipuurolla. Pipareita leivon Lapsen kanssa joka itsenäisyyspäivänä. Se on perinne. Lapsella on joka vuosi vähintäänkin itse täytetty joulukalenteri ja kuusikin on ollut aina silloin tällöin, kun ollaan vietetty joulun aikaa kotona. Mutta joulukoristeita meillä ei nähdä, eikä joulua odotella muuten kuin mielissä. Viime vuonna kerroinkin tähän yhden muutoksen, kun Mies sai pitkään odottamansa kynttelikön. Tänään kynttelikkö nousi taas keittiön ikkunalle.

Tänä vuonna kynttelikön kanssa tunnelmaa luovat muutamat uudet kynttilänjalat. Löysin syksyn aikana kirppiksiltä sekalaisen lajitelman sieviä messinkisiä kynttilänjalkoja, sekä pari rouheampaa keraamista. Joulutunnelmaa juuri tarpeeksi, eikä yhtään liian aikaisin. Aattohan on tosiaan jo ensi viikolla - ja on se kyllä aika kivaa :)

Minkälaisia perinteitä sun joulun odotukseen liittyy? Ovatko tavat samat kuin lapsuudessasi, vai onko teille kehittyneet kokonaan uudet perinteet? Valmistaudutko jouluun joka vuosi samalla lailla - vai lainkaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥