27. lokakuuta 2016

Yksi arkinen valinta






Mä arvostan kierrätystä. Mun mielestä sellaista asiaa kuin kaatopaikka, ei pitäisi olla ollenkaan. Pitäisi olla raaka-aineiden käsittelyä ja jatkojalostusta. Tulen surulliseksi siitä, että jätteenkäsittelyssä tuhotaan massiivisia määriä sellaista materiaalia, jolla olisi hyödyllistä uusiokäyttöä.

Ihan kaikkea en kuitenkaan hanki kierrätettynä. Ihan jo siksi, että haluan osaltani tukea etenkin pienten yritysten tuotantoa. Etenkin kotimaista. Harkitsen uuden ostamista yleensä tarkkaan. Sorrun kyllä välillä heräteostoksiin ihan siinä missä monet muutkin, mutta silloin kuin ostan uutta, olen hyvin tarkka siitä, mitä rahallani saan ja teen. Mä arvostan käsityötä ja haluan ympäristön lisäksi ajatella myös tuotteen tekijää. Sitä, että tuotanto on reilu, ja tekijä saa työstään kunnon palkan. Ikävä kyllä nämä kriteerit tarkoittavat ihmisten mielissä usein kallista. Minulle ne tarkoittavat luottoa siihen, että tuotteeni on tehty sekä hyvin, että oikeudenmukaisesti.

Mä ostin juuri takkia kaksi ja puoli vuotta. Viime talvena löysin sen minkä halusin, With Love Sanna Hopiavuoren Aikon, mutta ikäväkseni sitä ei ollut enää saatavilla. Kuitenkin kun sille päälle satun, olen melkoinen jääräpää, ja joistain asioista en vain suostu tinkimään. Joten kun toista vaihtoehtoa ei ilmaantunut ja syksyn tullen alkoi taas paleltaa, laitoin viestiä takin valmistajalle. Tämä on muuten yksi valtavan suuri plussa asioidessa kotimaisten tekijöiden kanssa! Takin valmistamiseen käytetty materiaali oli loppunut, joten uusia ei tulisi ennen kuin sopiva materiaali ehkä joskus löytyisi. Sannalla oli kuitenkin yksi takki jemmassaan, ei aivan Aiko - hupun tilalla olisi kaulus - mutta siihen kompromissiin olin valmis. Muutamassa päivässä postiluukku kolahti ja etsintä päättyi.

Toivoin tätä takkia niin kovasti ennen kaikkea mallin vuoksi, mutta myös siksi, että mulla on ennestään Sannan malliston mekkoja ja pidän niitä hyvin tehtyinä ja materiaaleja laadukkaina. Tämä ei ole maksettu mainos, eikä blogiyhteistyö, tämä on puhdasta riemua ihanasta uudesta takista, ja ajatuksia asioista, joita toivoisin jokaisen edes joskus miettivän. Sannan tuotanto toimii siis tässä postauksessa ajatukseni esimerkkinä - Onneksi kotimaisia, eettisiä ja ekologisia tuotteita löytyy jo useammaltakin merkiltä. Mä pistän rahani niin paljon mielummin pienelle kotimaiselle tekijälle, kuin jollekin monikansalliselle kasvottomalle jätille.

Minkälaiset asiat sun valintoihin vaikuttaa? Teetkö hankinnat hinnan, periaatteen vai ulkonäön perusteella? Vai kenties jonkun muun kriteerin? Mikä painaa eniten?

Kuvat on siskon ottamat. Kiitos 

22. lokakuuta 2016

Yksi onnellinen ongelma




Mulla oli yksi onnellinen ongelma. Mun lähipiirillä on neuletöitä aivan riittämiin. Kaikilla on ne sukat, pipot ja huivit mitä tarvita saattaa, ja monilla vähän ylimääräisiäkin. Siitä huolimatta mulla on tarve saada tehdä jotain. Tilanne sai erittäin mieluisan ratkaisun, kun Canelipuun Katja pyysi siskoltani, josko käsistämme valmistuisi tänäkin vuonna jotain heidän joulumyyjäisiinsä. 

Multa valmistui myyntiin jo pari bambuista tiskirättiä ja kahdet sukat, ja lisää syntyy tasaista tahtia. Kun tuotto menee täysin hyväntekeväisyyteen, tekemisessä on tuplailo. Jos haluat lähteä mukaan, olisimme tosi iloisia. Valmistaa voi mitä tahansa mitä olisi kiva antaa joululahjaksi. Tuotteet voi toimittaa perille esimerkiksi minun tai siskoni kautta. 

Viime vuoden keräyksen tuloksen voit katsoa tästä.
Toivottavasti tänä vuonna saamme mukaan yhtä monta ihanaa auttajaa 

17. lokakuuta 2016

Maanantaifiiliksiä



Viime viikon maanantai meni edeltävän viikonlopun tohinoista toipuessa. Tänään oli huomattavasti kevyempi päivä, mutta olivatpa viikonloputkin aivan erilaiset. Tämän viikonlopun Lapsi ja Mies viettivät kahdestaan pelihommissa, ja mä sain nauttia harvinaisia kaupunkihetkiä siskon kanssa kahden. En muistakaan milloin viimeksi olemme syöneet sekä pitkän aamiaisen, että lounaan,  jutustellen kenenkään keskeyttämättä, tai istuneet kahvisalongissa teellä keskellä sunnuntaipäivää.

Vietin siskoni kanssa myös sitä edellisen viikonlopun. Se oli tahdiltaan hieman toisenlainen. Sunnuntaina 9.10. järjestetty Mansen blogikirppis kun piti meille myyjille sisällään paljon muutakin kuin itse kolmen tunnin kirppistapahtuman. Tapasimme nimittäin jo lauantaina ja vietimme oikein iloisen illan, josta ei puhetta ja naurua puuttunut. Ja tottapuhuen myös osan yöstä. Kyllä niiden blogien takana on ihania naisia! Nukkua ehdin välissä vain muutaman tunnin, enkä sitäkään oikein olisi malttanut. No, hyväksihän se oli, sillä itse tapahtuma veti kolmessa tunnissa noin 700 kävijää, joten naurettua ja juteltua tuli sielläkin niin, että posket aristi vielä alkuviikostakin.

Upea tapahtuma, taas kerran. Suuri kiitos kirppiksen puuhanaiselle Suville ja kaikille mukana olleille. Nähdäänhän keväälläkin?

Illan ja kotiinviemiset meille tarjosivat:



Yhteistyössä:

13. lokakuuta 2016

Viher(toivon)pilkahdus

peikonlehti


traakkipuu
traakkipuu

kultaköynnös
vehka

Sisko juuri kirjoitti kuinka viherkasveille keväällä hankitut kasteluvahdit ovat hoitaneet hommansa. Mä olen vuoden mittaan ihaillut niitä useasti, mutta koska mulle ei edelleenkään ole lupailtu noita kasteluvahdin hommia, tuli mieleeni tulla kertomaan kuinka talvella hankitun peikonlehden sovitut hoitorutiinit ovat tepsineet. Ja katsokaa kuinka hyvin se voi!

Mä ole pitänyt tiukasti kiinni lupauksistani ja lähestynyt sitä niin vähän kuin mahdollista. Ehkä siksi se näyttää voivan noin mainiosti. Sain sen pärjäämisestä vähän lisärohkeutta ja hankin meille alakertaan kolme (!!!) muutakin viherkasvia. Traakkipuu sai ideansa kirppikseltä löytyneestä palleroisesta korista, joka suorastaan vaati viherkasvin.

Odottelen vähän kauhulla mikä on lopputulos, kun pimeä aika on ohi. Onko sulla jotain vinkkejä millä kasvit pysyisi hengissä vielä talvenkin yli?

7. lokakuuta 2016

Ehdinpäs - Mansen blogikirppis

mansen blogikirppis


mansen blogikirppis
Ihan en myöhästynyt kuitenkaan. Ylihuomenna se nimittäin on täällä -  Mansen blogikirppis. Me bloggaajat mennään paikan päälle jo huomenna. Laitetaan paikat kuntoon ja pakataan goodieämpärit, niin kelpaa teidän sitten sunnuntaina tulla. Mulla jäi jännityksissä hommat tähän vikaan päivään, mutta nyt on kaapit kaiveltu ja tuotteet hinnoiteltu, ja vihdoin kamat loppusilausta vaille kasassa. Rekki notkuu vaatteita ja kasseihin on pakkailtu pientä sisustustavaraa. Täytyy taas todeta, että onneksi on tää viime tippa, ilman jäis moni hyvä homma tekemättä!

Onneksi tää jännitys on täysin postiivista. Mä nimittäin oon ihan varma että luvassa on aivan huikea päivä! Toivottavasti ylihuomenna nähdään.

Enemmän tietoa tapahtumasta löydät muun muassa täältä ja täältä.