26. syyskuuta 2016

Kuka täällä?

Moi, ootko koskaan miettinyt tarkemmin kuka täällä kirjoittelee? Syvältä-blogin Sanna heitti mulle haasteen tulla välillä kameran toiselta puolelta itse esiin. Joten tässä mä nyt sitten oon :)

Kerroin Miehelle että tällainen haaste tuli, että nyt pitäisi miettiä mitä haluaisin kertoa. Hän kehotti kertomaan että olen hyvin herkkä, se on kuulemma vallitsevin piirteeni. Eikä käy kieltäminen - olen erityisherkkä ja se on näkynyt aina. Aistit ovat kovilla ja se vaikuttaa arjessa tosi monin tavoin. Se on varmasti ominaisuuksistani voimakkain, mutta nyt kun aloitin, haluan kertoa teille jotain muutakin.

Joten, moi! Mä oon Ansu, 34, ja musta on hirvittävän hankalaa määritellä itseään. Mulla on mies ja poika, ja meillä on koira. Mä oon entinen kaupunkilainen. Muuttoja on kertynyt melkein parisenkymmentä, useimmat kaupunkikodeista toisiin. Nykyiseen taloon tänne maalle me paettiin pääkaupunkiseudulta pari vuotta sitten. Enää en menis takaisin. Mä tykkään hassuttelusta ja hyvistä keskusteluista. Pelkään ampiaisia, enkä pidä ruokakaupassa käymisestä. Puheiltani olen suora ja tavoiltani järjestelmällinen. Teen toimistotyötä, enimmäkseen kotoa käsin, ja kun lähden johonkin, menen kaikkein mieluiten tapaamaan perhettäni tai kirppikselle. 



Ulkonäöstä kerrottakoon, että tukka on luonnollisessa värissään, pitkä, ohut ja aina kiinni. Vaatteina ovat mekko ja leggingsit, ja ne ovat aina mustat. Niin kuin kuvasta näkyy, joskus kuitenkin hairahdan. Laitan vaikka jotain musta-valkoista. Silloin saan kommentteja siitä, kuinka kiva on kun mullakin on joskus värikkäät vaatteet. Jeps:) 

Arjessa mä oon ennen muuta äiti, salibandyäiti. Viikkoja rytmittää pojan treenaus ja kasvatuksessa vallitsevin arvo on oikeudenmukaisuus. Yhdessä täytyy olla paljon, hupsutella ja halailla. Mun toive on osata kasvattaa aito ja avoin, onnellinen ihminen. Sellainen, jolla on vahva itsetunto, mutta riittävästi herkkyyttä arvostamaan maailmaa ja muita sellaisena kuin ne ovat.

Muun aikani mä käytän kaikkein mieluiten puuhasteluun. On se sitten minkälaista tahansa, olen mielummin hommissa, kun tuijottelen telkkaria. Siivouksesta tosin toivoisin välillä innostuvani enemmänkin, sekaista kun saa olla, muttei likaista. Silloin kun katson telkkaria, sieltä tulee useimmiten kotimaista draamaa. Musiikistakin mieluisinta on kotimainen pop/räp, esimerkkeinä mainittakoon Iisa ja Paperi T.


Mä oon iltaihminen. Mun luonnollinen vuorokausirytmi olisi varmaan jossain 11-02 välillä. Tästä pystyy myös päätellä sen, että mä tarvitsen rutkasti unta. Aamujen täytyy myös käynnistyä rauhassa, sillä siedän kiirettä tosi huonosti. Onkin tosi tavallista että hengailen täällä tukka harjaamatta yöpuvussa vielä kun mies tulee töistä kotiin.

Pidän kaikista vuodenajoista ja niiden vaihteluista. Nautin suuresti Suomen sääoloista ja luonnosta. Haluaisin marjastaa ja sienestää, mutta metsässä menee ihmettelyksi ja latvojen tuijotteluksi, ja herkut jäävät muiden kerättäviksi.





Jos en olisi noissa toimistotöissä, voisin olla jonkin asteinen maailmanparantaja. Kannan jatkuvaa huolta ihmisten hyvinvoinnista, ympäristöstä ja kemikaalikuormasta, ja mulle tulee hyvä mieli siitä kun voin tehdä asioita puhtaammin. Jotkut sanoo, että tieto lisää tuskaa, ja että etenkin monissa ekoasioissa liika ajattelu tekee arkisista asioista hankalia. Vaikka välillä ahdistaa, etten voi vaikuttaa ihan kaikkeen, haluan silti tehdä päätökseni faktojen pohjalta. Meillä pesuaineet ovat ekologisia, kosmetiikka ja materiaalit pääasiassa luonnontuotteita sekä ruoka kotimaista luomua.

Loppuun tästä kaikesta vois varmaan päätellä, että hallitsevin piirteeni on se, että puhun paljon - Siis niin kuin todella paljon! Että nytkin, kun piti kertoa vähän jotain, niin ihan käsistähän tää lähti :)

Haasteen laittoi alunperin liikkeelle The little village-blogin Satu-Johanna. Jos sä olet bloggari, mä haastan sut paljastamaan jotain itsestäsi! Olisi myös kiva tietää ketä muita sillä puolen ruutua on, joten olis kiva jos jättäisit kommentin, ilahtuisin siitä tällä kertaa ihan erityisesti :)

Siskolle kiitos kuvausavusta 

7 kommenttia:

  1. Kiva oli kuulla sinusta. Itse olen myös herkkä. Sen kanssa on todella tekemistä. Ehkä avaan sitä omassa blogissani joskus. Kiva kun nähdään taas pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, herkkyys asettaa moniin arkisiin asioihin vähän haastekerrointa, mutta pidän sitä silti suurena rikkautena. Itseasiassa ainoat kerrat, jolloin muistan tuskastuneeni herkkyyteeni, ovat niitä, kun olen yrittänyt tuloksetta selittää sitä ihmisille jotka eivät joko osaa tai halua ymmärtää. Etenkin lapsen kohdalla tuntuu joskus kurjalta joutua kovasti selittämään, että herkkyys ei todellakaan ole minkäänlainen vika vaan raskas, mutta ihana ominaisuus.

      Mutta siitä tosiaan riittäisi juttua varmaan postaukseen ja toiseenkin. Ja useimmiten juuri niiden ihmisten kanssa jolla on samoja taipumuksia :)

      Tosi kiva nähdä taas. Mä ootan jo.

      Poista
  2. Samaistun :D Paitsi musiikkimaku ei ehkä mee ihan samoilla linjoilla ja oon tajunnut että ois mustan sijaan parempi käyttää (etenkin naaman lähellä) vaikka enempi valkoista tai harmaata kun mustan kans näytän ihan zombielta valkoisine naamoineni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana :) Mietin kuule just samaa ja laitoin neulejonoon harmaan talvihuivin - Saa nähdä tuleeko toteutumaan.

      Poista
  3. Mun ihana sisko <3 Niin moni asia kuulosta tutulle. Ilmankos oot mulle myös niin rakas ystävä:)

    ps. se linkki mistä puhuin on tää: http://hidastaelamaa.fi/2016/05/erityisherkan-10-huippuominaisuutta/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite oot ihana <3

      Toisaalta hyvä, että kuulostaa tutulle, olis kamalaa, jos mä olisin ihan eri mieltä itsestäni, kuin ne ihmiset jotka oikeasti tuntee mut :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥