30. elokuuta 2016

Hormin uusi pinta

hormin kunnostus, hormin rappaus, hormin pinnoitus, antiikkilaasti

hormin kunnostus, hormin rappaus, hormin pinnoitus, antiikkilaasti
hormin kunnostus, hormin rappaus, hormin pinnoitus, antiikkilaasti

Voi jestas! Nyt on kuulkaas sotkettu laastilla niin että lopputulemana oli puoli huonetta kuin pommin jäljiltä. Hormin uusi pinta on siis valmis.

Kivien irrotuksen jälkeen turvauduin ammattilaisten vinkkeihin. Viereisen kaupungin rautakaupassa sattui onneksi kohdalle myyjä, jolla tuntui olevan hallussa niksi jos toinenkin. Materiaaliksi valikoitui hänen suosituksestaan Lakan antiikkilaasti. Väri on valkoinen, joten koska halusimme pinnasta harmaan, vaihtoehtoina olivat joko laastin sävyttäminen tai valmiin pinnan maalaus. Päädyimme sävytykseen. Mukaamme lähti siis myös purkki Uulan rautaoksidimustaa pigmenttijauhetta ja tieto että noin 8% kokonaispainosta tekisi laastista suunnilleen mustaa.

Välineinä meillä oli ihan vaan pari vanhaa ämpäriä, muurauskauha ja 40cm leveä laastikampa. Koska määrä oli pieni, sen pystyi sekoittamaan kauhalla ämpärissä. Ja koska pinnasta oli tarkoitus jättää mahdollisimman rouhea päätimme pärjätä näillä. Myyjä kyllä vinkkasi, että tarvittaessa hiertimenä voi käyttää vaikka laudanpätkää.

Sekoitussuhteissa käytettiin fiilistä ja vähän matematiikkaa. Vedet ämpäriin, mukaan pigmenttijauheet ja laastit. Jo sekoituksen aikana paljastui karu totuus - homma olisi aivan järjettömän raskas. Mies hätiin siis. Levityksessä taas taisin näyttää jo ensimmäisen pinnan aikana sen verran toivottomalta, että Mies - joka oli siis noin kahden vuoden ajan todennut pysyvänsä visusti erossa tästä projektista - pyörsi loputkin päätöksestään ja riensi apuun. Lopulta on siis tunnustettava, että lopputulos on pääasiassa hänen ansiotaan.




Laastia levitettiin kahdella kertaa. Ensimmäisellä tasoitettiin kivien jättämät kolot ja toisella tehtiin pinta. Tulos on jopa värinsä puolesta juuri se mitä halusimme. Homma oli melkoinen, ihan niin kuin Mies oli koko ajan sanonut, mutta nyt kun viimeisetkin roiskeet on siivottu, olen erityisen tyytyväinen etten uskonut häntä, muutenhan tämä olisi jäänyt tekemättä.

Mitäs pidät? Ajattelin vielä vaivihkaisesti ujuttaa Miehen mieleen, että maalaisin tuon takan taustan vähän vaaleammaksi. Mutta se on sitten toinen projekti se. 

Hormin lähtötilanteeseen ja aiempaan vaiheeseen pääset näistä.

25. elokuuta 2016

Yritän edes



Tiedättekö mitä? Mä en osaa laittaa ruokaa. Mä en koskaan keksi mitä voisi syödä, enkä tiedä minkälaisia mausteita käytetään. Pelkään, että kypsennän liian vähän ja siksi kypsennän aina liikaa. Kerrat, jolloin soitan ruokakaupassa apua siskolta tai äidiltäni, eivät enää ole sormin laskettavissa. Olen myös kuullut lapseni suusta kommentin "Nyt on niin hyvää, ettei voi olla äidin tekemää!" Nauroin, koska se ei ollutkaan.

Perhettäni ei kuitenkaan ihan aina nauratakaan. Mies on tässä asiassa huomattavasti lahjakkaampi, ja hoitaakin ruuanlaiton noin pääasiassa. Mutta koska mä en usko, että hyvän makuisen ruuan tekeminen laadukkaista raaka-aineista voi olla mulle mahdoton tehtävä, suhtaudun tähän haasteena ja iloisin mielin. Koska siis haluaisin oppia, niin yritän kovasti, siis hyvin sitkeästi.

Viime aikoina olen onnistunutkin. Kahdesti. Lapsen kanssa elimme puoli kesää hernesosekeitolla, eikä vain siksi, että se on kevyttä ja nopeaa, vaan siksi, että palautteen mukaan se maistuu paremmalta kuin mun ruuat yleensä. Toinen oli vohvelit. Joo, tiedän - vohvelit ei oo ruokaa - mutta silloin kun onnistuminen on vaikeaa, pienimmätkin lasketaan.

Nyt otetaan ilolla vastaan parhaat selviämiskeinot. Millä teidän arkiruokailut pyörii? Kuka keskii mitä syödään ja mistä haetaan vinkkejä? Onko lista toistuva vai jollain hyvä mielikuvitus? Kokataanko teillä kotikeittiössä vai onko nouto-/ravintolaruoka se arjen pelastava juttu? 

13. elokuuta 2016

Ei saa tulla!


Kuinka tässä taas kävi näin? Tiedät varmasti sen tunteen, kun jotain hommaa suunnitellessa, aikaa sen toteuttamiseen on vaikka kuinka paljon. Mielessäsi melkein rajattomasti. Siis siihen asti kun sitä ei sitten enää olekaan.

Me asuimme juuri kolmannen kesän talossa, jonka pihapiirin huoltomaalauksia olisi pitänyt aloittaa jo kauan ennen kuin me muutimme tänne. Ensimmäisenä kesänä emme ehtineet. Viime kesänä taas satoi niin paljon ettemme voineet. Nyt, no, en vain saanut aikaiseksi. Aioin kyllä kovasti, mutta oli sitten koko ajan jotain parempaa tekemistä. Tällä viikolla vedin pitkästä aikaa villasukat jalkaan ja joku säätyyppi sanoi, että kesä meni jo. Älä tule, syksy, ihan vielä, mulla olis vähän hommat kesken!

Onhan sullekin käynyt joskus näin? Onhan?