29. kesäkuuta 2016

Villasukkakeräys

Mä oon tosi huono käyttämään mun lankavarastoja. Eri syistä käyttämättä jääneitä ja jämälankoja pyörii kaapeissa ihan laatikko tolkulla, odotellen että saisin jonkun hyvän ajatuksen. Ja jokainen kenellä on vallattomasti lankoja kaapeissa, tietää kuinka niitä vaan kertyy. Nyt kuitenkin joku oli saanut sen hyvän ajatuksen mun puolesta.

Lankavarasto tyhjenee just nyt pieniin villasukkiin. Nää lähtee 100-vuotiaan Suomen juhlavuoden keräykseen, jonka tarkoitus on lahjoittaa sinivalkoiset villasukat jokaiselle Suomessa vuonna 2017 syntyvälle vauvalle. Vähän mua kyllä jännittää että kuinka tässä vielä käy, kun nää viisi ensimmäistä paria valmistuivat viikossa - Keräys on kuitenkin käynnissä ihan ensi vuoden loppuun asti.

Minkälaisia tapoja sulla on hallita lankakaaosta? Entä hyviä jämälankavinkkejä?

Tarkempaa tietoa keräyksestä löydät täältä.

26. kesäkuuta 2016

Juhannusterveiset

Blogi viettää hiljaisempaa eloa arjen askareiden alla. Sateettomat päivät ajoivat meidät vauhdikkaasti pihahommiin, sillä rästissä ovat edelliskesänkin työt. Meillä on siis vietetty juhannusta tanssikenkien sijasta kumisaappaissa, ja laulaneet ovat karaoken puolesta sirkkeli ja moottorisaha. On rakennettu aitaa, rapsuteltu maaleja, levitelty öljyjä, kaadettu puita ja kaivettu ja kasattu. Ja vaikka ihoa polttivat kilpaa aurinko ja nokkoset, öljy loppui kesken, maalit oli liian tiukassa ja aidasta meinasi tulla vino, niin edistys on ollut huima.

Kaiken tämä keskellä kestitsimme juhannusaattona ihanan ystäväperheemme, joten vaikka piha osin näyttääkin rakennustyömaalta, siellä on myös grillattu, pelattu, uitu ja naurettu. Musta näissä on nyt niin hyvä tasapaino, että viimeinen työrutistus ennen lomia alkaa ihan onnellisissa merkeissä.




14. kesäkuuta 2016

DIY ruokapöytä

Kaikesta kirppistelystä ja ylimääräisistä onnenkantamoisista huolimatta pöytää ei löytynyt.

Yritin löytää meille vaaleampaa, kevytrakenteisempaa ruokapöytää jo parisen vuotta. Aiempi oli tumma, raskas ja paksujalkainen, mutta hyväkuntoinen, enkä siksi suostunut luopumaan siitä muuten vaan ennen kuin haluamani löytyy. Jo viime syksynä, kun sopivaa pöytää ei millään alkanut löytyä, suunnittelin tekeväni sen itse. Hankin suomalaisesta männystä tehtyä liimapuulevyä ja sitten hillosin niitä varastossa jotain noin kahdeksan kuukautta.


Lapsella oli viikonloppuna synttärit ja viime kuussa sain jostain päähäni että uusi pöytä täytyy olla paikallaan silloin. Koska suunnitelma oli selvä, hain levyt varastosta, hioin ne kevyesti, putsasin ja aloin levitellä pintoihin OsmoColorin TopOil-öljyvahaa jonka pitäisi antaa puulle kosteudenkestoa. Siinä käsittelykertojen aikana ehdin kuitenkin muuttaa mieltäni pöydän jaloista niin monta kertaa, että itse itselleni asettama aikataulu alkoi tulla vastaan. Päättämättömyyteni takia – vai pitäisiköhän syyttää mahdollisuuksien runsautta - syntymäpäivän aattona pyörsin päätökseni ja hain Ikeasta metallisen jalustan joka tuettiin naulalevyillä.

Siinä se pöytä nyt seisoo ja mä saan miettiä jalat ihan ajan kanssa. Ajattelin kuitenkin todennäköisesti tehdä ne itse puusta, joten mietin mallin rauhassa ettei tarvitse tehdä useampia. Toisaalta pidän pöydästä jo noin, se on juuri niin kevyt kun tahdoinkin, joten saa nähdä kuinka käy - vai käykö kuinkaan ja jää noin. Jotenkin tämä on meille niin tyypillistä että melkein olisin ihmetellyt jos se olisi ollut kerralla valmis. 

Mutta mitä sä tekisit? Jos on mielessä hienoja pöydänjalkoja niin vinkkejä saa jakaa nyt tähän.



Levyt ovat siis mäntyisiä liimapuulevyjä kooltaan 18 x 300 x 2000 mm. Pinnat hioin kevyesti, putsasin ja käsittelin alapuolelta kahdesti ja päältä viiteen kertaan vaahtomuovisiveltimellä ja OsmoColorin TopOil-öljyvahalla sävyllä valkotammi.

10. kesäkuuta 2016

Odottaako joku jo koulun alkua?




Kuka taikoisi lisää tunteja vuorokauteen? Loppukevät oli päivittäistä rallia, eikä tämä alkukesä näytä helpottavan. Muutama viikko pitäisi vielä odotella lomiakin, tosin en tiedä muuttaako se tilannetta mitenkään, sillä mun kiireet eivät lainkaan johdu työelämästä.

Kaiken tohinan keskellä mä olen yrittänyt ehtiä kirppistellä ahkerasti. Hankintalistalla olisi yhtä sun toista ja mä odotan sopivan osumista kohdalle käytettynä mielummin kuin ostan uusia. Tämä ajattelu on ollut vallalla meillä jo pidempään ja juurtuu vuosien mittaan näemmä yhä syvemmälle.

Edellisten kirppislöytöjen esittelyn jälkeen meille on satunnaisesti kotiutunutkin jotain. On löytynyt uusi valaisin olohuoneeseen, kukkatelineitä ja pari räsymattoa monin tavoin sietämättömän lattiamme peitoksi. Joskus elämä tuo erikoisempaakin kautta eteen juuri sen mitä tarvitset. Jotkut sanovat että kun mielessään tilaa sen tarvittavan tavaran, niin se ilmestyy sinne lähikirppikselle odottelemaan. Mä en ollut ehtinyt edes ehtinyt tilata. Olin vaan katsellut, haaveillut ja erittäin ilmeisesti saanut sen yhden ainoan kerran suuni auki oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Olin nimittäin joskus pari vuotta sitten maininnut äidilleni että haaveilen Lapselle vanhaa paripulpettia. En ollut tohtinut kertoa tätä haavetta sen enempää Lapselle kuin Miehellekään, kun yhtenä päivänä kesken töiden mun puhelin soi ja pulpetti tarjoutui tulemaan taloon oikein kotiinkuljetuksella! Äitini työkaveri oli sattunut juuri päivittelemään mitähän sellaiselle ylimääräiselle tekisi. Voi kuinka toiselle ylimääräinen voi olla toiselle niin aarre! Käsittely saa vielä odottaa Lapsen mielipiteen muodostumista ja käyttöönotto koulun alkua. Kesän ajan nautitaan mitä kaikkia aarteita noihin pulpetteihin voikaan piilottaa.

Ihanaa viikonloppua!