31. toukokuuta 2016

Toukokuussa



Toukokuussa

- purin grillin
- rakensin ruokapöydän
- söin liikaa
- nukuin liian vähän
- laskin pihallemme sinivalaan koon
- googletin joka päivä ainakin kahdesti
- kuljetin autollista nauravia naisia
- ostin 400 metriä lautaa
- tarkkailin norppaa
- irroitin lastalla sanomalehteä pöydän pinnasta
- heräsin kahdesti minua varten tehtyyn aamiaiseen
- nauroin niin etten pystynyt enää hengittää
- itkin niin etten pystynyt enää hengittää
- yövyin hotellissa
- liikutuin rap-keikalla
- silitin lehmää
- leivoin elämäni ensimmäisen oman maan raparperipiirakan

Toukokuussa aika kului liian nopeasti. Yritimme saada yhden harrastuskauden loppuun ja toisen alkuun. Pihalla käyntiin kevään ja sisällä päätökseen kouluvuoden. Tuntuu etten ehtinyt mitään.

Oikeasti seisoin pihalla, ihmettelin istutuksia ja haistelin omenapuunkukkia. Kävelin metsässä pieni käsi kädessäni ja siirsin kaikki tylsät hommat aina huomiseen.

Mitäs sä teit toukokuussa?


25. toukokuuta 2016

Arvonnan voittaja



Randomgeneraattori on pyörähtänyt.
Sukka-arvonnan on voittanut Siinatar, onnea! Olet saanut sähköpostia.

Kiitos kaikille osallistumisesta!

21. toukokuuta 2016

Arvonta, vielä ehtii!


Moi, tulin vaan muistuttamaan että vielä ehtii mukaan sukka-arvontaan!
Käy osallistumassa täällä.

Iloista viikonloppua!

19. toukokuuta 2016

Onko kaikilla koirilla oma huone?

Kerroin jo joskus aiemmin etten koskaan unelmoinut omakotitalosta, ja kuules, vielä vähemmän mä unelmoin koirasta. En siis ikinä. Edes pikkutyttönä. Mutta mun mies unelmoi. Jo pikkupoikana. Ja oli myös päättänyt sellaisen saada. Tai oikeastaan ne molemmat, omakotitalon ja koiran.

Alkuun mä olin että EI. Ja sitten mä olin että EI TODELLAKAAN. Karvaa, kuolaa, kävelyä sateessa ja rikottuja tavaroita. Ja mä olin että EI TODELLAKAAN aika monta vuotta. Sitten mun mies oli että nyt todellakin. Ja sitten tuli tää.


Siitä on nyt noin kaksi ja puoli vuotta ja ensisijaisesti väliin on mahtunut seuraavia:

- Karvaa
- Kuolaa
- Sateessa kävelyä
- Revittyjä sohvia (kyllä, monikossa!)
- Yhdet syödyt ikkunanpokat
- Kahdet syödyt ovenkarmit
- Yksi ylöskaivettu puutarha
- Räjähtäneitä sohvatyynyjä, istuinpehmusteita ja pehmoleluja
- Raadeltuja kenkiä, leluja, mattoja, hattuja
- Viidet villasukat
- Kahdet anopin nahkahanskat
- Yksi upouusi untuvapeitto
- Kaikkia mahdollisia eritteitä kaikissa mahdollisissa paikoissa (ja mahdottomissakin!)
- Karkumatkoja

Ainiin - ja kaksi syötyä kipsilevyseinää.

Meille oli muuttanut laumasielu. Omaa perhettään rakastava, läheisyydenkaipuinen stressaaja. Pikkuhiljaa harjoittelimme, etsimme tietoa ja opettelimme. Hän sai oman huoneen, portilla suljetun pienen tilan missä odotella pakolliset eroajat. Kun ei enää ollutkaan isoa taloa valvottavana, hän rauhottui.

Tässä eräänä päivänä hiivin häntä kurkistamaan. Näin hän siellä istui, oman sohvansa käsinojalla. Ikkunassa odotteli isäntää kotiin 

Ihan kiva pallero. 


15. toukokuuta 2016

Rakkaudella tehty



Tiedätkö sen tunteen kun saavut uuten paikkaan ja se tuntuukin välittömästi kotoisalta? Se on
sellainen vähän hämmentävä, todella rentouttava, onnellinen tunne.

Suvimarja on sellainen paikka. Kävimme bloggaajaporukalla viime viikon lauantaina Suvimarjan muoti- ja sisutuspäivässä ihastelemassa kauppaa, Keinuhongan tilaa ja tulevaa kesää. Mulle käynti ei ollut ihan ensimmäinen, sillä kokoonnuimme siellä myös marraskuussa, mutta tunne oli samanlainen. Vaikka päivä oli täynnä ohjelmaa, naurua ja puheensorinaa, olo oli rauhallinen. 

Saimme ihanan brunssin, kaupalla oli tuote-esittelijöitä ja käytiin siinä vasikoitakin moikkaamassa. Suurimman vaikutuksen muhun tekin kuitenkin tilan emäntä Suvi. Kun kotipihalla pyörii lasten lisäksi monisatapäinen nautakarja, sisustuspuoti, lähi- ja luomuruokatuotteiden kauppa, Antiikkivintti sekä majoituspalvelua, voitte kuvitella kuinka täytyy rakastaa työtään. Suvi on inspiroiva tyyppi, ja hommassa just niin sydämellään mukana kuin vaan olla voi. Sitähän se Suvimarjan tunnelma onkin, kyllähän sen tuntee kun rakkaudella tehdään.

Joten otahan vaikka kesälomalla suunnaksi Padasjoen Auttoinen. Puoti on auki koko kesän, elokuussa järjestetään Sonnirock ja syyskuussa Sadonkorjuumarkkinat. Keinuhongan tilan ja Suvimarjan facebookeissa pysyt varmasti ajantasalla tapahtumista.

Ai niin. Kun tutustuessasi ihastut maisemiin, niin jää kerralla vaikka pidemmäksikin aikaa. Suvi remppailee parhaillaan lähistöltä ostamastaan rintamamiestalosta lisää majoitustilaa.


Kiitos seurasta mahtavat naiset:

11. toukokuuta 2016

Ennen kesää - Arvonta!


Mun kutimet vetäytyvät jostain syystä kesäisin enemmän tai vähemmän tauolle. Se ei ole tietoinen päätös. En tiedä onko syynä lisääntyvä ulkoilu, pihatyöt vai joku muu, mutta neulominen tuntuu järjestäen joka vuosi kesäisin vähenevän. Vielä ei kuitenkaan ole kesä, joten puikot kilkattavat iloiseen tahtiin. Syntyy esimerkiksi tällaisia ohuita kesäsukkia.

Nämä valmistuivat tänään. Lankana on Svarta Fåretin Frost. Isommilla sukilla on kokoa noin 38/39, pienemmillä suunnilleen 24/25 ja nämä ovat mulle ylimääräiset. Näillä kuitenkin voisi joku vaikka saunan jälkeen mökin tuvassa tepastella. Tai sujauttaa kumisaappaisiin marjametsälle. Joko sulla on kesäilloiksi varpaille lämmikettä? Ajattelin nimittäin arpoa nämä jollekin teistä kirjautuneista lukijoistani. Palkinto sisältää molemmat sukat.

Ja osallistuminenhan on tietysti ihan tosi helppoa! Arvan saat kommentoimalla tähän alle että olet mukana. Lisäarvan saat kommentoimalla tämän postauksen linkkiä blogin sivuilla Facebookissa. Muista mainita kuinka monella arvalla olet mukana ja jätä myös sähköpostiosoite josta sinut voiton osuessa tavoittaa.

Arvonta on siis vain kirjautuneille lukijoilleni, mutta voit toki liittyä lukijaksi arvonnan aikana niin pääset mukaan. Blogiin liityt tuolta alapalkista ja Facebookiin pääset tästä. Voittaja julkistetaan sekä täällä blogissa että Facebookissa. Postitan palkinnon vain Suomeen.

Osallistumisaikaa on puolitoista viikkoa, eli su 22.5.16 klo 23.59 asti.
Tasapuolisesti onnea arvontaan!

Arvonta on päättynyt. Kiitos kaikille osallistumisesta!

8. toukokuuta 2016

Väliinputoaja


Tämä on ollut ristiriitaisten tunteiden viikonloppu. Eilinen oli lapsettomien päivä, tänään äitienpäivä. Minä olen molempia. Väliinputoaja. Minulla on kyllä lapsi, mutten ole äiti niin monelle kuin haluaisin.

Poikani on kahdeksan, eikä hänellä ole sisaruksia. En ole valinnut sitä. Päätös on tehty puolestani siellä jossain missä näistä asioista päätetään. Termi on sekundäärinen lapsettomuus. Vajaa, toissijainen. Ei siis aivan, mutta vähän sinne päin.

Halusin monta lasta. Aloin toivoa pojalleni sisarusta jo kun vielä odotin häntä. Siitä on yhdeksän vuotta. Jos laskee siihen pettymyksen noin 28:n päivän välein saa tulokseksi aivan helvetisti pettymyksiä. Kaikki mitä on voitu, on tehty, mutta toivoa ei ole koskaan ollut kovin paljoa. Itkua ja hämmennystä sitten sitäkin enemmän. Häpeääkin. Ja vihaa ja voimattomuutta, sekä paljon tekoja ja tunteita joista en vielä ole valmis puhumaan.

On varmasti sanomattakin selvää että kaikkien näiden tunteiden rinnalla on koko yhdeksän vuoden ajan kulkenut päivittäinen ilo, kiitollisuus ja elämäni suurin onni. Oletan todella osaavani arvostaa häntä jonka olen saanut.

Tänä viikonloppuna en viettänyt päivistä kumpaakaan, mutta muistin molempia. Tunsin pakahduttavaa onnea ja suurta surua. Mutta tiedätkö mitä? Niin mä tunnen ihan joka päivä. Ja aivan niinkuin jokaista äitiä ja lapsetonta, kunnoitan tunteista molempia.

Toivottavasti sinä sait päivän jota odotit 

3. toukokuuta 2016

Mutta mitä hän ajattelee?


Kyllähän sitä ihminen itsensä tuntee, eikö niin? Mutta kuinka samaa mieltä ovat muut ihmiset? Oletko sellainen kuin itse ajattelet, vai osuvatko muut kuitenkin useimmin oikeaan kuvaukseen sinusta? Niin syvällisiin pohdintoihin ei nyt mennä, mutta raapaistaan vähän pintaa mieheni ajatuksista minusta.

Siskoni pyysi miestään ja meidän poikaamme vastaamaan kysymyksiin itsestään. Mä sain niistä niin monet naurut että ajattelin pistää piinapenkkiin myös omani. Ehkä tästä irtoaa jonkinlaisia tiedon rippeitäkin. Mutta kummasta, minusta vai hänestä? Vastaajana siis mieheni T.

T: Aiotko sä kirjoittaa ihan kaiken mitä mä sanon? Älä nyt kirjoita sinne mitään!

T: Voiks jo lähtee?

1. Jos Ansu katsoo telkkaria, siellä todennäköisesti pyörii:

T: Syke.
A: Joo, todennäköisesti. Tai ehkä Arman.
T: Mmm.

2. Minkä kastikkeen Ansu valitsee salaattiinsa?

T: Ei mitään. Se ei syö salaattia.
A: Mitä?
T: No ethän sä syö!
A: Mähän en juuri syö muuta.
T: Sosekeitto ei oo salaattia
A: ??? No se on kyllä totta.

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

T: *tuhisee* En mä tiiä.
A: Eiks tuu mitään mieleen?
T: Ei.
A: No mites kaikki valmisruoat?
T: Joudut sä niitä valmisruokiakin joskus syödä väkisin.
A: Mut ei se tarkota että mä pitäisin niistä.
T: Mun ois pitänyt sanoo että sun omatekemistä ruuista! Omatekemästä kanasta!
A: :DDD Niin totta!

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille. Ansu tilaa:

T: *tuhisee* Lohta ja vettä.
A: Hyvä. Oikein.

5. Mikä on Ansun kengänkoko? 

T: 38
A: Eikä oo. 39/40.

6. Jos Ansu keräilisi jotain, se luultavasti olisi:

T: Kippoja ja kuppeja. KEITTIÖN TUOLEJA!!
A: Meneekö susta jo keräilyn puolelle?
T: Menee. 20 keittiön tuolia on keräilyä.

7. Mitä Ansu voisi syödä päivittäin kyllästymättä? 

T: *tuhisee ja nyrpistelee nenää* Ei mitään.
A: Niin se kyllä on. Mä oon aika kyllästyvää sorttia.
T: Mmm.

8. Minkälaista musiikkia Ansu kuuntelee?

T: Pakotettuna jotain Lapsen sekalaista söpötystä. Mitään muuta sä et oikein kuuntelekaan ite.
A: Mites yksin? Vaikka autossa?
T: En mä tiiä, kai sä kuuntelet sitä samaa cd:tä silloinkin.
A: Ai niitä lätkälauluja?
T: Niin.
A: No just. En kuuntele.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää? 

T: Kotimaisista. Höpöhöpö-elokuvista. Hömppäelokuvista.
A: Mitä on hömppäelokuvat?
T: En mä tiiä. Niitä "aivot narikkaan"-elokuvia.
A: No joo, ihan mielelläni. Ei sitä paljon muita tuu katottua.

10. Minkä väriset silmät hänellä on? 

T: Mmm. On ne.
A: Niin minkä väriset?
T: On ne.
A: Siis etsä oikeesti tiedä minkä väriset silmät mulla on?
T: En mä ainakaan muista.

T: Oisko vihreet? Siniset? Ruskeet? Harmaat? Mitä muita värejä on? Punaset?
A: Et oo tosissas :) Punaset silmät?
T: En minä tiedä. *loukkaantuu*
A: No annetaan sen olla.

11. Kuka on hänen paras ystävänsä? 

T: Kai se on sen sisko.
A: Oikein. Mutta entäs sä?
T: En mä siitä tiiä.
A: Höpsö.

12. Asia jota usein teet, josta hän ei pidä? 

T: Nukun sohvalla.
A: Hahhahhahhaha!! Niin totta! Ja teet sitä silti :)

13. Missä hän on syntynyt?

T: *tuhisee* Varmaan jossain sairaalassa.
A: No just ja just.
T: Kärkölässä? Mikä se on sen paikan nimi?
A: No just Kärkölä. Hyvä, meni oikein.

14. Jos leipoisit hänelle syntymäpäiväkakun, millainen se olisi? 

T: *nauraa* Mansikkakakku.
A: Niin onkin. Ja joka vuosihan sä leivotkin
T: Nyt en tehny. Sä teit viimeks osan.
A: No joo, mut se oli aikataulun takia.
T: Oli miten oli, mut kuitenkin.
A: Joskus vois olla suklaakakkukin.
T: *hiljenee*

15. Minkä parissa hän mielellään viettää useita tunteja? 

T: Maalausten.
A: Jep.
T: Ja kirpputorien.
A: Jo toinen oikein.
T: Se riittää.
A: Ihana oot. Jännittääkö?
T: Ei. Vieläks tää kestää kauan?
A: Muutaman kysymyksen.

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

T: *tuhisee, peittää kasvot käsillä pitkäksi aikaa, naurahtelee*

T: Nyt lopetat sen kirjottamisen! Et kirjota enää! *nauraa* Seuraava kysymys.
A: Kyl näihin on kaikkiin pakko vastata.

T: *poistuu hetkeksi paikalta. palaa*

A: No?
T: *nauraa*
A: *nauraa* Vastaahan nyt.
T: No vaikka maalata. *nauraa*
A: Oliks toi v***lua?
T: Ei.
A: Mut et muuta keksinyt?
T: En nyt.
A: No olkoon sitten se.

17. Mikä on oudointa ruokaa mistä hän pitää? 

T: *hiljenee* Kaikki mihin liittyy suolakurkut.
A: Mut eihän ne oo outoja.
T: Onhan. Mätiä kurkkuja.
A: Mut ei se tee niistä outoja että sä et tykkää niistä.
T: *nyökkää*

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan? 

T: Ei mitään kanna aina mukanaan.
A: Se on ihan totta. Mut mitä yleensä tai useimmiten?
T: Puhelin, avaimet ja lompakko.
A: Niin on. Perussetti.

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

T: *tuhisee* Länkyttäminen.
A: Niin totta! :DDDD

20. Entäs piristymään? 

T: Kaikki muu.
A: Oikeesti. Kaikki muu? Paitsi länkyttäminen?
T: Joo. Ja vinkuminen.
A: Oonks mä oikeesti niin iloinen?
T: Joo, kyllä sä aika usein oot.
A: <3
T: Ja hei, tällasen haastattelun tekeminen.
A: Joo, tohon on hyvä lopettaa. Kiitos.
T: *tuhisee*

Psst. Mä syön salaattia noin viisi kertaa viikossa. Oon aivan surkea ruuan laittaja. On perhe- ja ystäväpiirissä yleinen vitsi, että jos kana on hyvää, se ei ole mun tekemää. Musiikista kuuntelen kotimaista, mutten kuitenkaan jääkiekon maalilauluja. Mun silmät on vihreät.