25. huhtikuuta 2016

Ylös ja ulos! - Aloittelija pihamaalla

Lumien lähdön jälkeen on tullut vähän kurkisteltua tossa meidän pihalla. Mä en oo odottanut mitenkään hurahtavani puutarhanhoitoon, enkä olekaan, mutta nyt on herännyt ajatus että jotain voisi kokeilla kun tuota pihaa tuossa nyt ihan reilusti on.

Me ei olla siis tehty pihalle vielä juuri mitään. Siellä kasvaa edellisten asukkaiden jäljiltä pari omenapuuta, vähän ruohosipulia ja mansikkaa, yksi iso mustaherukkapensas ja kaksi pientä karviaista. Ja sitten luetteloimaton määrä erilaisia kukkia ja puskia. Me ollaan molempina vuosina laitettu Lapsen iloksi pienet määrät porkkanaa ja hernettä ja anoppilasta siirrettiin vähän raparperia. Viime vuonna oli kyllä kokeilussa pari tomaattiakin mutta niistä ei sen enempää :) Johtuen historiastani viherkasvien kanssa, en ole tässä asiassa kovin rohkea.

Joten nyt saisi vinkata! Hommassa oltais siis ihan aloittelijoita, pihan hoito kun on tähän asti keskittynyt nurmikonleikkuuseen. Tontti on rinnettä ja osittain porrastettu vähän hankalaksi käyttää, mutta kasvupaikkoja löytyisi melkein jokalaista, joten mitä kannattaisi kokeilla? Omiin ajatuksiin istuisi parhaiten jonkinlainen hyötykasvillisuus, mutta muutakin saa ehdottaa.

Mikä olisi aloittelijalle helppo ja laiskalle hoitajalle riittävän yksinkertainen? Mistä puutarhanhoito kannattaisi aloittaa ja mitkä on ne asiat joihin tulisi kiinnittää huomioita ensin tai eniten? Mitä sä olet saanut kasvamaan?





PS. Ihanan iloista alkanutta viikkoa! Toivotaan että saadaan pian loputkin maasta pois lumipeitteestä ja kevääseen.

19. huhtikuuta 2016

Paketti, kalkkimaali ja kaikkea semmoista

Kirjoitin viime viikolla vuolukiviongelmasta. Asiaa on nyt harkittu sen verran, että taltta ja vasara ovat valmiina, ja kivet saavat lähtöpassit. Olin suunnitellut aloittavani urakkaa viikonloppuna, mutta niin kuin mulla usein, asiat eivät aina mene niin kuin suunnittelen. Taas kävi niin. Hyvällä tavalla.

Tilasin jokin aika sitten Suvimarjan nettipuodista kokeiluun elämäni ensimmäisen kalkkimaalin, Annie Sloanin Chalk Paintin. Olin jo jonkin aikaa uumoillut että takkahuoneemme punaiset kalusteet alkavat ahdistaa. Joku vähän epäilikin ideaa, mutta suunnittelin siis maalaavani kirkkaanpunaisen, kiiltävän peltikaapin kalkkimaalilla mattasiniseksi. No, se homma on nyt tehty, mutta ensin täytyy vähän kehaista minkälaisessa paketissa tuotteet Suvimarjalta postitettiin.


Katsokaas nyt, postipaketti on kauniimpi kuin useimmat lahjapaketit. Taitavat siellä Suvimarjalla ymmärtää jotain mainonnasta - Postin täti meinaa paljasti että olivat tutkineet paketin, lukeneet käärepaperia ja käyneet sitten tietysti netistä katsomassa minkälainen paikka tällaisia ihanuuksia lähettää. Ja eipä siinä, niin olisin tehnyt itsekin.



Entäs sitten se kalkkimaali? Olin toki kuullut siitä valtavasti hyvää – kuinka se on helppoa kun ei tarvitse pohjatöitä, kuinka se ei haise, kuivuu nopeasti ja on peittävää – mutta en silti osannut odottaa että sehän on aivan mahtavaa! Lunasti noista lupauksista jokaisen ja lisäksi jälki on kaunis. Mahtiaine! Siis ilman minkäänlaisia pohjatöitä peltikaappi sai siveltimellä pintaansa yhden paksun ja kaksi vedellä ohennettua kerrosta maalia, ja palvelee nyt jo takaisin paikallaan.





Onko sulla käyttökokemuksia kalkkimaaleista? Jos oot kirjoittanut siitä, jätä linkki. Mä jo innostuin miettimään mitähän kaikkea muuta sillä voisikaan tehdä. Työskentely kun oli vaivatonta ja pinnasta tulee niin kovin ihana.

PS. Kuten asiaan kuuluu, hommat tietysti pikkuisen rönsyili. Huomaat varmaan että lipasto vaihtui samalla valkoiseen ja verhot kevyempiin. No, sattuuhan sitä.

13. huhtikuuta 2016

Ei käy mulle. Vinkkejä kaivataan!

Keväällä melkein tasan kaksi vuotta sitten, katselin talon myynti-ilmoitusta ja mietin monesti. Lähtisin katsomaan, mutta varauksella. Talossa olisi monta muutettavaa asiaa. Osa toimivuuden takia, osa vaan koska en pitäsi niistä.

Yksi oli kuitenkin ylitse muiden. Nähdessäni puolen talon lattian, selkäpiitäni kylmäsi, mutta se ei ollut mitään tähän verrattuna - Alakerran takan hormi on nimittäin osittain päällystetty vuolukivillä. En ymmärrä miksi, mutta makuja on monenlaisia, eikä minusta omia sisustusratkaisujaan tarvitse joutua selittelemään muille.

hormin rappaus, hormin kunnostaminen, hormin pinnoitus

hormin rappaus, hormin kunnostaminen, hormin pinnoitus

Mutta nyt on niin, että Mies on alkanut tottua tähän, eikä näe siinä enää mitään ihmeellistä. O-ou. Mä en oikein osaa kauniisti muotoilla kuinka paljon olen tätä ratkaisua vastaan, joten niskakarvat ovat olleet hieman pörröllään kun aiheesta on käyty keskustelua. Mun on siis toimittava ennen kuin Mies unohtaa etten voi oleilla tämän asian kanssa samassa tilassa. 

hormin rappaus, hormin kunnostaminen, hormin pinnoitus

hormin rappaus, hormin kunnostaminen, hormin pinnoitus

hormin rappaus, hormin kunnostaminen, hormin pinnoitus

Homma on kuitenkin ihan vieras, joten tähän niitä vinkkejä! Ootko ikinä joutunut hommiin tällaisten kanssa, tai kuullut miten tää tehdään? Eli miten noi kivet saa irti, vai saako? Mun oletus hormin rakenteesta on että siellä olisi putki, eristeet ja sitten levy pinnassa, mutta varmaa tietoa ei ole. Eikä mitään käsitystä mikä levy. Kivet on kai kiinnitetty laastilla.

Mitä luulet, kuinka todennäköisesti mä rikon koko hormin jos alan irrottaa niitä?
Vai mitä sä tekisit?

7. huhtikuuta 2016

Mitä sä et osannut odottaa?

Tiedätkö sen tunteen kun yhtäkkiä havahdut olevasi tilanteessa jota et elämääsi todellakaan osannut odottaa? Mulle kävi tänään niin.

Aamulla siirsin töitä vähän ja piipahdin siskon kanssa Helsingin Messukeskuksessa Kevätmessuilla. Siellä seisoin kupolikasvihuoneessa ja fiilistelin. Olin jo lähtenyt messuilta, ja matkalla toimistolle, kun yhtäkkiä tajusin - Mä asun omakotitalossa! Älä nyt pidä hulluna, tottakai oon tiennyt sen, mutta ihan kun olisin vasta nyt oikeasti ymmärtänyt.


Mä en koskaan tahtonut omakotitaloon. Mä en ikinä haaveillut omasta talosta ja isosta pihasta. Mä asuin Helsingin keskustassa, pienessä ullakkokodissa, enkä omistanut edes ajokorttia. Nyt mä asun maalla. Meillä on 210 neliön talo 4000 neliön tonteilla ja mä mietin paisunta-astioita, maansiirtotöitä, moottorisahoja ja sitä uskaltaisinko ajaa traktorilla.


Ai mitä kävi? Mä rakastuin. Ja sitten yhtenä arkisena päivänä, Helsingissä 60km päässä kotoa, matkalla Kevätmessuilta töihin mä tajusin. Tää ei todellakaan ollut se mitä odotin, mut ihan just näin sen piti mennäkin.

Mitä sä et osannut odottaa?

Kuvat on Kevätmessuilta. Siellä ne on Messukeskuksessa sunnuntaihin asti. Mene, siellä herää ajatuksia.

5. huhtikuuta 2016

Onnellinen

Mä olen kuulkaas miettinyt että mikäköhän on yleisin syy bloggaukseen. Siinä missä toinen selvästi pitää päiväkirjaa, toisella on selkeästi järjestelmällinen kasvutavoite. Myös kaupallisten yhteistöiden määrä on tosi vaihteleva, eikä musta aina mitenkään johdonmukaisesti. Mä en vieläkään osaa ihan eritellä mikä mut sai mukaan, mutta tällä hetkellä ehdottomasti tärkein syy tähän on bloggareiden ja lukijoiden sosiaaliset ympyrät.

Ja juuri sitä mä pääsin aitiopaikalle todistamaan viikonloppuna, kun järjestyksessään toinen Mansen blogikirppis valtasi Finlaysonin alueen Vooninki-salin.

3 tuntia, 20 bloggaria ja yli 1000 kävijää!
Ihania, iloisia ihmisiä pöytien molemmilla puolin!






Kun sain kutsun lähteä mukaan, en todellakaan tiennyt mitä tuleman piti. Kokoonnuimme jo lauantaina valmisteluhommiin ja illalla kokkailimme yhdessä Arto Rastaan ja Juho Rajamäen johdolla. Livemusiikkiakin oli. Ja yli 20 ihanaa naista joista kaikkien kanssa en ehtinyt jutella läheskään tarpeeksi. Ruuastakin tuli hämmentävän hyvää.






Sunnuntainen kirppispäivä vähän jännitti ja unet jäi lyhyiksi. Hiekat kyllä tehokkaasti karisi silmistä kun jo tuntia ennen tapahtumaa jono kiemurteli ulos alueelta ja bloggareiden hieman hysteerinen hihitys täytti tapahtumapaikan.

Nyt mun olo on onnellinen.
Viikonloppuun kiteytyivät just ne fiilikset miks mä tätä teen.


Videon - ja lauantai-iltamme - musiikista vastannutta Penaa voi kuunnella lisää näistä:
https://soundcloud.com/penanvuoro/hyva-hetki-elaa

♥ Iso kiitos mukana olleille