30. maaliskuuta 2016

Mansen blogikirppis - Joko mennään?

Pääsiäisen pyhinä meillä kävi kova tohina. Tai oikeastaan mä tohisin - Mies ja Lapsi katselivat. Kolusin kaapit, kätköt, varastot ja vaatehuoneet. Kävin läpi astiat, kukkaruukut (niitähän ei meillä tarvita), vaatteet, kengät, asusteet, kodintekstiilit ja koriste-esineet. Sillä viikonloppuna on tapahtumassa jotain niiiiin kivaa! Tarkoitan tietysti Mansen blogikirppistä, joka järjestetään  nyt tulevana sunnuntaina.

Mietin ensin, että noinkohan pöytään löytyy riittävästi tavaraa, koska meillähän ei mielestäni ole kuin se tarpeellinen. No, taas kerran osoittautui kuinka tämä tarpeellisuus-käsite taitaa olla aika suhteellinen. Auton mitat kun tulivat sen verran vastaan että osa tavaroista jää ensi kertaan. Viikonloppuna kuitenkin pakkaan mukaan ihan kamalasti kaikkea ihanaa – Eli siis mun siskon, mutta myös jotain myytävää.

Toivottavasti kotiin tullaan edes vähän pienemmän kuorman kanssa. En tosin voi vannoa etteikö mitään tartu mukaan muiden pöydistä - Sneakpeekit myytävistä tuotteista löydät täältä.

Mä oon niin innoissani! Toivottavasti sunnuntaina nähdään!



22. maaliskuuta 2016

Äly hoi, oletko siellä?

Mun toiminta Lapsen kanssa perustuu vahvasti oman lapsuuteni tunnemuistoihin. Kaikki kasvatukselliset periaatteet ja selkeät toimintatavat joita meillä on, pohjautuvat tilanteisiin tai tapoihin joista mulla on vahvimmat tunnemuistot. Joko hyvät tai huonot. Muuten ollaan vähän kuin Ellun kanat

Nettikasvatus onkin sitten haaste. 80-luvun alun lapsilla kun ei mitään nettiä ollut niin omakohtaista mallia ei ole. Ja tää olis nyt just se hetki kun tekis mieli huutaa äitiä.

Meidän pienellä koululaisella on voimakkaita eritysherkkyyden piirteitä etenkin tunnepuolella. Ne periytyvät suoraan multa ja siksi useimmiten osaan tulkata ja toimia tilanteissa omasta mielestäni hyvällä vaistolla. Toki pohjaan tässäkin omaan lapsuuteeni, koska onnenani on ollut äiti joka on osannut käsitellä ja suojella mua kun olen ollut samanlainen herkkis. Ja just nyt nettimaailma on mun suurin kauhu.


Lähinnä haasteellista on ollut varoittaa riittävän painokkaasti pelottelematta kuitenkaan. Tiedättekö millaista on keskustella internetistä 8-vuotiaan tasolla? Mä en. Meillä on toki käytössä kaikenlaiset valvonnat ja blokkerit ettei tämä meistä pienin vahingossakaan eksyisi näkemään mitään sopimatonta. Mutta ikävä kyllä ihmisten typeryyttä ei voi blokata.

Meillä on ollut sellainen tapa että tämä meidän urheiluhullu pieni mies on saanut aika ajoin tabletilta katsella erinäisiä urheiluvideoita. Ja kun tässä sanon että se on hänelle tärkeää, vähättelen aivan järjettömästi, joten koska mä teen pääasiassa töitä kotona ja olen jatkuvasti läsnä, niin näin valvottuna hän on saanut tutustua niihin.

No, tässä eräänä päivänä hän oli sitten hetken yksin kotona, päättänyt katsoa jonkun videon, ja puolivahingossa tempautunut mukaan johonkin samanlaisten pienten kirjoitteluun. Kun se nyt oli ollut siinä, osunut silmään ja alkanut kiinnostaa. No sinnehän oli tietysti sitten joku iältään vanhempi älykkö päättänyt jakaa tuntojaan ja niin heitettiin heipat meidän yöunille.

Me ollaan taas tuntitolkulla keskusteltu tästä netin - ah niin ihmeellisestä – maailmasta, eikä itkulle vaan tule loppua. Tiedän ettei noita voi kaikelta suojella, mutta että mua sapettaa!


Mites teillä on hoidettu tää ns. nettikasvatus?
Tai paikkailtu jo tapahtuneet vahingot?
Vinkkejä?


Eilen ajattelin Valtteria, tänään tätä. On tää maailma joltain osin niin hitokseen kurja.

P.S. Kuvat ovat viime kesän Bengtskärin reissulta eivätkä liity kumpaankaan tapaukseen :) Meidän tunnelmat majakkasaaresta voit lukea siskoni kirjottamina täältä.

15. maaliskuuta 2016

Mansen blogikirppis, jee!

Hei, joko oot kuullut? Mansen blogikirppis järjestetään sunnuntaina 3.4.

Tapahtumapaikkana toimii Finlaysonin alueen Vooninki ja aikana 11-14.
Myymässä 21 bloggaajaa ja mahtavia designyrityksiä.

Tule sinne! Mäkin menen.

Psst.. 150 ensimmäistä kävijää nappaa mukaansa goodiebagin.





Tapahtuman Facebook-sivulle pääset tästä.

2. maaliskuuta 2016

Eteinen jota kukaan ei käytä

Ulkona paistaa aurinko ja sisällä haisee maali. Varmat kevään merkit!

Malttamaton kun olen, haastoin suhumaalit viikonloppuna pakkasella ja viimeistelin meidän yläkerran eteisen pienen remontin.

Meiltä pääsee siis molemmista kerroksista ulos. Talo on rinteessä ja molemmat kerrokset siksi tavallaan maan tasalla. Jostain syystä olemme aina kulkeneet sisään ja ulos alakerrasta. Ehkä siksi että siellä on hyvät säilytystilat, sekä laattalattia joka on omiaan kuraisen lapsen ja koiran kanssa. Tai siksi ettei tarvitse kivuta pihan portaita päästäkseen sisään. Talon oikea pääsisäänkäynti on kuitenkin yläkerrassa. Siellä on siis pieni eteinen jota kukaan ei käytä. Siellä on säilytetty milloin mitäkin, yleensä remonttitarvikkeita, eikä siellä muuten juuri koskaan käy kukaan. Se siis näytti melkein kaksi vuotta suunnilleen varastolta.

Sitten tuli uusi työtila ja ylijäänyttä tapettia. Tuli idea ja innostuin. Kului hieman aikaa, vähän vaivaa, ideat lentelivät ja tekeminen rönsyili. Ylijäämäinen tapetti pääsi käyttöön ja katsos, meillä on ihan oikea eteinen! Kyllä tästä nyt varmaan jonkun täytyy alkaa kulkea.



Näin siis tehtiin: Vanhat naulakot poistettiin ja niiden jättämät reiät kitattiin umpeen tapetin alta. Toiselta seinältä ruskea kaiteen pätkä, sekä naulakon puuosat hiottiin ja maalattiin mustalla kalustemaalilla. Toiselle seinälle hiottiin ja spraymaalattiin naulakoiksi nuppivetimet. Matto on muotoon leikattua Jysmä-terassimattoa, joka valittiin laminaattilattian suojaksi siksi että se on helppo pitää puhtaana. (Ja tietysti sopii sisällekin. Jopa lattialämmityksen päälle.)




Lähtötilanteesta on sitten tietysti hätäisen ihmisen kuvat, koska tajusin hommien noin puolessa välissä että eipä tullu taaskaan kuvattua, Mutta toki arkistojen kätköistä löytyi pari helmeä. Eli lähtötilanteessa näkymät olivat jotain tällaista.


Tämmöinen maaliskuun alku meillä! Hyvää alkanutta kevättä!