17. helmikuuta 2016

Erikoinen toive


- Voi kun mulla olis sellaiset sateenkaaren väriset sukat.

Siinä hän istuu. Tukka yöunista pörröllään, unihiekat vielä silmissä. Yökyläilijä. Minun aamupalapöytäni ääressä hän haaveilee. Perheensä äiti on kuulemma yrittänyt löytää näitä toivottuja sukkia jo pitkään. Turhaan.

Hän on Miehen ystävä. Pitkä, karski mies, jalka kokoa 46/47. Ei löydy sateenkaarisukkia.

En ollut kuullut ihan tuollaista toivetta ennen, joten toteutin sen. Mies valitsi värin ja mallasi koon, mä vaan neuloin. Nämä syntyivät kevyesti ja iloisin mielin. Sateenkaarisukat kokoa 47. En ole vielä päässyt luovuttamaan tätä yllätyslahjaa, mutta sikäli luotan että hän ei tätä blogia lue, ja jos joku sellainen lukee joka hänet tästä tunnistaa, niin osaa säilyttää salaisuuden. Hyvän mielen sukat.





Lankana Gründl Hot Socks color, väri 417. Puikot Knitpro cubics 3.00. 76 silmukkaa. Varsi 1 kiertäen oikein, 1 nurin. Loput aina oikein.

12. helmikuuta 2016

Portaikon valaisimet

Kirjoitin jo joskus aiemmin, etten osaa suunnitella valaistusta. Se on jotenkin hirveän hankalaa, eikä koskaan toteudu niin kuin ajattelen. Ei vaan taida olla silmää sille. Suurilta osin juuri sen vuoksi monet valaisimistamme ovat edellisten asukkaiden paikalleen jättämiä ja uusiminen oman mielen mukaisiksi tapahtuu hyvin verkkaalleen.

Portaikossa on ollut juuri sellaiset, edellisten asukkaiden jättämät seinään kiinnitetyt plafondit. Nyt siellä on tällaiset Airamin Nora-seinävalaisimet - tilasin Taloon.com:ista. En tiedä ovatko nekään aivan mitä ajattelin, mutta saivat silti jäädä.

Pidän kyllä siitä että valoa tulee nyt vähän kaikkiin suuntiin.

Meillä on suunnitelmissa maalata noiden tummanruskeiden kaiteiden lisäksi tuo iso, vaneriteoksen takainen seinä, mutta koska portaikon korkeus on aika huikea – enimmillään 6m – se tuottaa toteutukseen jonkin verran haasteita.

Onko sulla tietoa/ajatusta/kokemusta miten sellainen homma kannattaisi hoitaa? Tietysti mahdollisimman helposti ja nopeasti siis. Terkuin, Hätäilijä :)




Aiemmin noilla paikoilla oli tällaiset. Kyllä mä näistä uusista kuitenkin enemmän pidän.


4. helmikuuta 2016

Viherkasvien lähestymiskielto

Olen lukenut viime aikoina useammastakin blogista siitä kuinka viherkasvit eivät oikein tuppaa menestymään. Mä tunnen syvää myötätuntoa jokaista asian kanssa painivaa kohtaan.

Mä pidän viherkasveista. Ihan hirvittävästi. Paljon enemmän kuin mistään kukkivasta. Fakta vaan on se, että mä tapan ihan kaiken. Liian märkä, liian kuiva, kuumaa, pimeää, paahtuu, paleltuu - jotain käy aina. Jos ei muuten ihan kuole, niin koira kyllä viimeistelee. Tästä aiheesta koitui aikoinaan niin paljon harmia, että lopetin viherkasvien ostamisen kokonaan. Yksi palmuvehka selvisi, varmaan siksi että se on on Miehen hoidossa enkä koskaan koske siihen. En siis vieläkään - ja se on ollut meidän kodin ainoa kasvi jo melkein kymmenen vuotta.

Syksyllä jotain muuttui ja mun alkoi tehdä mieli uusia viherkasveja. Mies siinä vähän toppuutteli – varovaisesti nyt, ettei tulisi harmia. Yhden tahdoin erityisen kovasti, suuren peikonlehden. Parisen viikkoa sitten viikonloppuna, juuri ennen sulkemisaikaa, sujahdimme suureen kukkakauppaan. Varovaisesti katselin. Kiertelin vähän kauempaa. Varmuuden vuoksi Mies hoiti nostelu- ja kääntelyhommat. Ja siinä se nyt on! On se kaunis. Hyvä että uskalsin.

Kotiin tullessamme sain kuitenkin varovaisen ehdotuksen – Mitä jos ihan ensin et koskisi siihen ollenkaan? Vaikka aluksi sen aikaa että nähdään miten alkaa olemaan? – Sopii mulle!

Onko muillakin lähestymiskieltoja, vai miten olette asian hoitaneet?




2. helmikuuta 2016

Pohjapiirustus

Hei vaan ja iloista helmikuuta! Meillä ollaan täällä kaikkien mahdollisten talvisten tautien kiusattavana. Ollaan koko porukka oltu sisällä tekemättöminä jo monta päivää, ja niinkuin sitä arvaa, niin alkaa vähän seinät kaatua päälle. Käsityöt tosin edistyy taas pitkästä aikaa, joten jotain hyvää kai tässäkin. Tekaisin myös iltojeni iloksi teille tällaisen pohjan, jotta olisi ehkä tulevaisuudessa helpompi hahmottaa minkälaisessa talossa me täällä puuhaillaan. Ulkokuvat jääköön jonnekin hamaan tulevaisuuteen kun ympäristö on jotain muuta kun loskaa ja harmaata.

Toivottavasti teidän kuukausi starttaa paremmin kuin meillä!