28. joulukuuta 2016

Touch 2017 -arvonta






Toivottavasti sun joulu meni mukavasti. Me saatiin viettää pyhät rauhallisesti ja rakkaiden ihmisten kanssa. Voiko sitä enempää toivoakaan? Paitsi mä kyllä toivon, että sun vuoden viimeiset päivät tuottavat ensi vuoteen hyvät muistot.

Laitetaan tähän välipäiviin pystyyn pieni arvonta. Voittaja saa uuden kalenterin ensi vuodelle. Jos sulla on jo kalenteri hankittuna, sä voit muistaa tällä vaikka ystävää.

Touch 2017 on Softbox Collectiven, Edinburghin taidekorkeakoulun neljännen vuoden opiskelijoiden tuotos. Suoraan tekijöiltään tilattu, pehmeäkantinen viikkokalenteri. Kyseessä ei ole yhteistyö, vaan tämä on suoraan multa teille. Pidän kuvituksen fiiliksestä, sekä nimestä - erityisherkkyyksien kanssa eläessä kosketuksen tuntu saa väkisinkin paljon huomiota.

Osallistut kommentoimalla tähän hep tai hei, tai miten nyt ikinä haluat ilmaista olevasi mukana. Tehdään niin, että blogini kirjautuneet lukijat saavat kaksi arpaa, muut yhden. Voit toki liittyä lukijaksi arvonnan aikana. Muista kommentissasi kertoa monella arvalla olet mukana, ja jätä myös sähköpostiosoite, josta tavoitan sut voiton sattuessa kohdalle.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 31.12.2016 klo 23.59. Uusi kalenteri lähtee voittajalle postitse heti alkuviikosta. Hyviä vuoden viimeisiä päiviä ja onnea arvontaan!

Edit. Arvonta on päättynyt.  Kalenteri on postitettu voittajalle.

17. joulukuuta 2016

Pari hyvää ajatusta




Mä olen huolissani.

Mä olen huolissani ihmisistä, maailmasta ja siitä, että inhimillisyys vähenee.

Mun on tänä vuonna tullut osallistuttua hyväntekeväisyydeksi luettaviin toimiin enemmän kuin koskaan ennen. Mun huoli maailmasta on suurempi kuin koskaan ennen. Ja koska en voi yksin muuttaa kaikkea, nähdäkseni isommassa kuvassa toivoa, mä yritän välillä muistaa katsoa oikein lähelle.

Pyyteetön hyväntahtoisuus on arvokas piirre. Mä oon onnekas voidessani todeta, että mun lähipiirissä se on useammalla. Tapa tahtoa toisille ihmisille hyvää tuottaa suunnattomasti iloa sekä itselle, että muille. Ei siihen tarvita tavaroita, suurta hyötyä ja maailmaa mullistavia palveluksia, kun on aito halu tuottaa hyvää mieltä. 

Mä olen jo vuosia saanut seurata kuinka mun yksi ystävä on useilla pienillä teoilla tehnyt valtavasti hyvää ympärilleen. En tarkoita mitään suurta valtaa mullistaa koko maailmaa, vaan sellaisia lähimmäisenrakkaudesta tehtäviä arkisia asioita. Sitä, että pidetään huolta toisista ja annetaan sitä apua mitä pystytään sinne missä sitä tarvitaan. Se voi olla joulukeräyksen pieni paketti. Lastenhoitoapu perheelle, jonka vanhemmat ovat niin väsyneitä, etteivät itse huomaa tarvitsevansa sitä. Se voi olla pieni huomio töissä - juuri se, joka jäi muilta tekemättä vain siksi, että aiheutti vaivaa - se, joka lopulta muuttaa toisen ihmisen elämän. Se voi olla yksi kysymys kiireisen arjen keskellä, vain jotta toinen tietäisi, että välittää. Tai oikeat sanat oikeaan aikaan, tai taito olla hiljaa silloin, kun sanoja ei ole. Hänellä on mun mielessäni ihan erityinen paikka. Ja koska hän tekee paljon hyvää, mä haluan tehdä hyvää hänelle.

En tarkoita tälläkään suuria tekoja, vaan ajatusta tehdä hänen arkeaan iloiseksi. Tein hänelle sukat. Jotta ehkä jonain kertana niitä pukiessaan hän muistaa, että joku haluaa hyvää hänelle. Että uuden työpaikan kylmät lattiat, tai väliaikaisen kodin vetävät nurkat, tuntuisivat jonain päivänä vähemmän kurjalle. Ja ehkä juuri sinä päivänä hän jaksaa taas olla niin ystävällinen jollekin toiselle, että se toinen haluaa olla ystävällinen jollekin muulle. Pidetään huolta toisistamme 

Sukkien inspiraationa toimi tämä Lankahelvetti-blogin Hennan postaus.


14. joulukuuta 2016

Meidän verran joulua







Mä en ole niitä, joita kutsutaan jouluihmisiksi. Pidän kyllä joulusta, siis jouluaatosta - sen tunnelmasta, jouluruuista ja läheisten kanssa vietetystä ajasta. Ja olen käynyt viikon aikana kaksi kertaa Tuomaanmarkkinoilla puurobaari PUUR:in riisipuurolla. Pipareita leivon Lapsen kanssa joka itsenäisyyspäivänä. Se on perinne. Lapsella on joka vuosi vähintäänkin itse täytetty joulukalenteri ja kuusikin on ollut aina silloin tällöin, kun ollaan vietetty joulun aikaa kotona. Mutta joulukoristeita meillä ei nähdä, eikä joulua odotella muuten kuin mielissä. Viime vuonna kerroinkin tähän yhden muutoksen, kun Mies sai pitkään odottamansa kynttelikön. Tänään kynttelikkö nousi taas keittiön ikkunalle.

Tänä vuonna kynttelikön kanssa tunnelmaa luovat muutamat uudet kynttilänjalat. Löysin syksyn aikana kirppiksiltä sekalaisen lajitelman sieviä messinkisiä kynttilänjalkoja, sekä pari rouheampaa keraamista. Joulutunnelmaa juuri tarpeeksi, eikä yhtään liian aikaisin. Aattohan on tosiaan jo ensi viikolla - ja on se kyllä aika kivaa :)

Minkälaisia perinteitä sun joulun odotukseen liittyy? Ovatko tavat samat kuin lapsuudessasi, vai onko teille kehittyneet kokonaan uudet perinteet? Valmistaudutko jouluun joka vuosi samalla lailla - vai lainkaan?

6. joulukuuta 2016

Menovinkki - Keinuhongan joulumarkkinat 10.12.


Kävimme pari viikkoa sitten bloggariporukalla Suvimarjan lifestylepuodilla hakemassa joulufiilistä. Puodin kodin, Keinuhongan tilan, emäntä Suvi oli laittanut meille pöydän koreaksi lähitilojen herkuilla ja puodille ihanan joulutunnelman. Olen käynyt Suvimarjalla paristi aiemminkin, ja fiiis on aina yhtä lämmin. 

Nyt tulinkin vinkkaamaan teille, että Keinuhongan tilan joulumarkkinat ovat lauantaina 10.12. klo 10-15. 

Puoti, kahvila ja lähiruokakauppa ovat toki avoinna, mutta tilalla tapahtuu paljon muutakin. Paikalla on myyntikojuja ja myynnissä niin jouluisia herkkuja kuin tuotteitakin. Pihattokierroksilla klo 11 ja 13 pääsee katsomaan sonnipoikia. Lapsille on joulukorttiaskartelua ja pukkikin paikalla. Riihellä soi livemusiikki - ja tarjolla on jauhelihakeittoa, sekä jo kuuluisaksi tulleita sonniburgereita. Niitä halutessaan kannattaa muuten olla nopee, ovat kuulemma taineet tähän mennessä loppua kesken ihan joka kerta.

Me ollaan menossa koko perheen voimin. Tämän päivän vetinen ja harmaa ilma sai jo vähän kaipaamaankin lämmintä joulutunnelmaa. Mene siis säkin. Ja jos satut paikalle samaan aikaan, niin nyppääthän hihasta.

Tapahtuman facebook-sivulle löydät tästä.

Aiemmista käynneistä Suvimarjalla voit lukea tästä ja tästä.

30. marraskuuta 2016

Tervehdys sohvan nurkasta




Jopas marraskuu hujahtikin puikkoja heilutellessa. Meillä on sairasteltu nyt paljon, joten sohvan nurkkaan, viltin alle uppotumiselle on ollut hyvin aikaa. Jämälangat ovat vaihtuneet perussukkiin tasaista tahtia. Nämä kaikki lähtevät Canelipuulle Teurastamon joulumarkkinoille.Viimeisimpiin, noihin kokonaan ruskeisiin, opettelin uutena tuon tiimalasi-kantapään ja sehän vasta olikin hauska! Ja tekeminen helppoa!

Mua on vähän harmittanut, kun kaikki remonttiprojektit ovat hetkeksi pysähtyneet, mutta viime viikonloppuna kävin Suvimarjalla hakemassa vähän fiilistä (ja tarvikkeita), joten eiköhän silläkin saralla kohta taas tapahdu. Ties vaikka vieteltäis taas joulun aikaa remontoiden ;)

Kiva saada pitkästä aikaa joku juttu ulos täällä blogissakin. Ja kiva että oot lukemassa  Niin ja tietysti - Ihanaa just alkavaa joulukuuta sulle!

7. marraskuuta 2016

Sisustusinspis

svanefors

svanefors
svanefors
svanefors
svanefors
svanefors
Kävin viime kuussa Svaneforsin showroomilla Helsingissä fiilistelemässä sisustusideoita, kun ihanat Raisa ja Riina kutsuivat joukon bloggareita tutustumaan syksyn ja talven mallistoon. Vierailu osui mulle hyvään aikaan - paitsi siksi, että pimeneviin iltoihin on tervetullutta saada mukavaa ohjelmaa - myös siksi, että mulla on akuutti mattojen tarve. Mä en harmikseni vieläkään pääse vaihtamaan meidän yläkerran lattiaa, joten löysin Svaneforsilta helposti pari lisämattoa sen peittämiseksi. Meillä on ennestään Svaneforsin verhoja, tyynynpäällisiä ja yksi matto. Mallistoissa on ihania kuoseja ja värejä niin paljon, että niistä löytää helposti jotain itselle sopivaa.

Mä en yleensä sisusta joulua, mutta kyllä talven tulo muuttaa tunnelmaa, ja koti täytyy maanläheisistä väreistä, lämpimistä materiaaleista ja kynttilöistä. Siksi uskallan odottaa, että mattojen saapuminen käynnistää meillä jotain muutakin pientä sisustushommaa. Eikä muuten haittaa yhtään! 

Mites teillä, sisustatko joulua vai talvea?

ps. Suomen Svaneforsin sivuille pääset tästä ja kuvastoa voit selailla tästä.

27. lokakuuta 2016

Yksi arkinen valinta






Mä arvostan kierrätystä. Mun mielestä sellaista asiaa kuin kaatopaikka, ei pitäisi olla ollenkaan. Pitäisi olla raaka-aineiden käsittelyä ja jatkojalostusta. Tulen surulliseksi siitä, että jätteenkäsittelyssä tuhotaan massiivisia määriä sellaista materiaalia, jolla olisi hyödyllistä uusiokäyttöä.

Ihan kaikkea en kuitenkaan hanki kierrätettynä. Ihan jo siksi, että haluan osaltani tukea etenkin pienten yritysten tuotantoa. Etenkin kotimaista. Harkitsen uuden ostamista yleensä tarkkaan. Sorrun kyllä välillä heräteostoksiin ihan siinä missä monet muutkin, mutta silloin kuin ostan uutta, olen hyvin tarkka siitä, mitä rahallani saan ja teen. Mä arvostan käsityötä ja haluan ympäristön lisäksi ajatella myös tuotteen tekijää. Sitä, että tuotanto on reilu, ja tekijä saa työstään kunnon palkan. Ikävä kyllä nämä kriteerit tarkoittavat ihmisten mielissä usein kallista. Minulle ne tarkoittavat luottoa siihen, että tuotteeni on tehty sekä hyvin, että oikeudenmukaisesti.

Mä ostin juuri takkia kaksi ja puoli vuotta. Viime talvena löysin sen minkä halusin, With Love Sanna Hopiavuoren Aikon, mutta ikäväkseni sitä ei ollut enää saatavilla. Kuitenkin kun sille päälle satun, olen melkoinen jääräpää, ja joistain asioista en vain suostu tinkimään. Joten kun toista vaihtoehtoa ei ilmaantunut ja syksyn tullen alkoi taas paleltaa, laitoin viestiä takin valmistajalle. Tämä on muuten yksi valtavan suuri plussa asioidessa kotimaisten tekijöiden kanssa! Takin valmistamiseen käytetty materiaali oli loppunut, joten uusia ei tulisi ennen kuin sopiva materiaali ehkä joskus löytyisi. Sannalla oli kuitenkin yksi takki jemmassaan, ei aivan Aiko - hupun tilalla olisi kaulus - mutta siihen kompromissiin olin valmis. Muutamassa päivässä postiluukku kolahti ja etsintä päättyi.

Toivoin tätä takkia niin kovasti ennen kaikkea mallin vuoksi, mutta myös siksi, että mulla on ennestään Sannan malliston mekkoja ja pidän niitä hyvin tehtyinä ja materiaaleja laadukkaina. Tämä ei ole maksettu mainos, eikä blogiyhteistyö, tämä on puhdasta riemua ihanasta uudesta takista, ja ajatuksia asioista, joita toivoisin jokaisen edes joskus miettivän. Sannan tuotanto toimii siis tässä postauksessa ajatukseni esimerkkinä - Onneksi kotimaisia, eettisiä ja ekologisia tuotteita löytyy jo useammaltakin merkiltä. Mä pistän rahani niin paljon mielummin pienelle kotimaiselle tekijälle, kuin jollekin monikansalliselle kasvottomalle jätille.

Minkälaiset asiat sun valintoihin vaikuttaa? Teetkö hankinnat hinnan, periaatteen vai ulkonäön perusteella? Vai kenties jonkun muun kriteerin? Mikä painaa eniten?

Kuvat on siskon ottamat. Kiitos 

22. lokakuuta 2016

Yksi onnellinen ongelma




Mulla oli yksi onnellinen ongelma. Mun lähipiirillä on neuletöitä aivan riittämiin. Kaikilla on ne sukat, pipot ja huivit mitä tarvita saattaa, ja monilla vähän ylimääräisiäkin. Siitä huolimatta mulla on tarve saada tehdä jotain. Tilanne sai erittäin mieluisan ratkaisun, kun Canelipuun Katja pyysi siskoltani, josko käsistämme valmistuisi tänäkin vuonna jotain heidän joulumyyjäisiinsä. 

Multa valmistui myyntiin jo pari bambuista tiskirättiä ja kahdet sukat, ja lisää syntyy tasaista tahtia. Kun tuotto menee täysin hyväntekeväisyyteen, tekemisessä on tuplailo. Jos haluat lähteä mukaan, olisimme tosi iloisia. Valmistaa voi mitä tahansa mitä olisi kiva antaa joululahjaksi. Tuotteet voi toimittaa perille esimerkiksi minun tai siskoni kautta. 

Viime vuoden keräyksen tuloksen voit katsoa tästä.
Toivottavasti tänä vuonna saamme mukaan yhtä monta ihanaa auttajaa 

17. lokakuuta 2016

Maanantaifiiliksiä



Viime viikon maanantai meni edeltävän viikonlopun tohinoista toipuessa. Tänään oli huomattavasti kevyempi päivä, mutta olivatpa viikonloputkin aivan erilaiset. Tämän viikonlopun Lapsi ja Mies viettivät kahdestaan pelihommissa, ja mä sain nauttia harvinaisia kaupunkihetkiä siskon kanssa kahden. En muistakaan milloin viimeksi olemme syöneet sekä pitkän aamiaisen, että lounaan,  jutustellen kenenkään keskeyttämättä, tai istuneet kahvisalongissa teellä keskellä sunnuntaipäivää.

Vietin siskoni kanssa myös sitä edellisen viikonlopun. Se oli tahdiltaan hieman toisenlainen. Sunnuntaina 9.10. järjestetty Mansen blogikirppis kun piti meille myyjille sisällään paljon muutakin kuin itse kolmen tunnin kirppistapahtuman. Tapasimme nimittäin jo lauantaina ja vietimme oikein iloisen illan, josta ei puhetta ja naurua puuttunut. Ja tottapuhuen myös osan yöstä. Kyllä niiden blogien takana on ihania naisia! Nukkua ehdin välissä vain muutaman tunnin, enkä sitäkään oikein olisi malttanut. No, hyväksihän se oli, sillä itse tapahtuma veti kolmessa tunnissa noin 700 kävijää, joten naurettua ja juteltua tuli sielläkin niin, että posket aristi vielä alkuviikostakin.

Upea tapahtuma, taas kerran. Suuri kiitos kirppiksen puuhanaiselle Suville ja kaikille mukana olleille. Nähdäänhän keväälläkin?

Illan ja kotiinviemiset meille tarjosivat:



Yhteistyössä:

13. lokakuuta 2016

Viher(toivon)pilkahdus

peikonlehti


traakkipuu
traakkipuu

kultaköynnös
vehka

Sisko juuri kirjoitti kuinka viherkasveille keväällä hankitut kasteluvahdit ovat hoitaneet hommansa. Mä olen vuoden mittaan ihaillut niitä useasti, mutta koska mulle ei edelleenkään ole lupailtu noita kasteluvahdin hommia, tuli mieleeni tulla kertomaan kuinka talvella hankitun peikonlehden sovitut hoitorutiinit ovat tepsineet. Ja katsokaa kuinka hyvin se voi!

Mä ole pitänyt tiukasti kiinni lupauksistani ja lähestynyt sitä niin vähän kuin mahdollista. Ehkä siksi se näyttää voivan noin mainiosti. Sain sen pärjäämisestä vähän lisärohkeutta ja hankin meille alakertaan kolme (!!!) muutakin viherkasvia. Traakkipuu sai ideansa kirppikseltä löytyneestä palleroisesta korista, joka suorastaan vaati viherkasvin.

Odottelen vähän kauhulla mikä on lopputulos, kun pimeä aika on ohi. Onko sulla jotain vinkkejä millä kasvit pysyisi hengissä vielä talvenkin yli?

7. lokakuuta 2016

Ehdinpäs - Mansen blogikirppis

mansen blogikirppis


mansen blogikirppis
Ihan en myöhästynyt kuitenkaan. Ylihuomenna se nimittäin on täällä -  Mansen blogikirppis. Me bloggaajat mennään paikan päälle jo huomenna. Laitetaan paikat kuntoon ja pakataan goodieämpärit, niin kelpaa teidän sitten sunnuntaina tulla. Mulla jäi jännityksissä hommat tähän vikaan päivään, mutta nyt on kaapit kaiveltu ja tuotteet hinnoiteltu, ja vihdoin kamat loppusilausta vaille kasassa. Rekki notkuu vaatteita ja kasseihin on pakkailtu pientä sisustustavaraa. Täytyy taas todeta, että onneksi on tää viime tippa, ilman jäis moni hyvä homma tekemättä!

Onneksi tää jännitys on täysin postiivista. Mä nimittäin oon ihan varma että luvassa on aivan huikea päivä! Toivottavasti ylihuomenna nähdään.

Enemmän tietoa tapahtumasta löydät muun muassa täältä ja täältä.

30. syyskuuta 2016

Tampereelle mars!

Moi, onhan sunkin kalenterista ensi viikon sunnuntai varattu Tampereelle ja hyville kirppislöydöille, sillä tulossa on kolmas Mansen blogikirppis? 

Paikka on sama kuin keväällä, eli Finlaysonin alueen Voonkinisali, ja aika sunnuntai 9.10. klo 11-14. Paikalla on myymässä 20 bloggaajaa ja 10 yritystä. Ovella 200 ensimmäiselle jaetaan goodieämpäri pullollaan yhteistyökumppaneiden tuotteita ja tarjouksia, joten kannattaa olla nopee! 

Siis olethan tulossa? Laita jalkaan mukavat kengät, ota mukaan iloinen mieli, käteistä rahaa, ostoskassi ja varaudu vähän jonottamaankin. Edelliskerralla jonoa oli etenkin ensimmäisen tunnin aikana. Lastenvaunut ja -rattaat kannattaa suosiolla jättää joko kotiin tai tilan ulkopuolelle parkkiin.

Toivottavasti nähdään ensi viikon sunnuntaina!
Tapahtuman facebook-sivulle voit klikkailla tästä.

Mansen blogikirppis, kirppisvinkki, tampere

Myymässä bloggaajat:

Apukäsinä:

Myymässä yritykset: 

26. syyskuuta 2016

Kuka täällä?

Moi, ootko koskaan miettinyt tarkemmin kuka täällä kirjoittelee? Syvältä-blogin Sanna heitti mulle haasteen tulla välillä kameran toiselta puolelta itse esiin. Joten tässä mä nyt sitten oon :)

Kerroin Miehelle että tällainen haaste tuli, että nyt pitäisi miettiä mitä haluaisin kertoa. Hän kehotti kertomaan että olen hyvin herkkä, se on kuulemma vallitsevin piirteeni. Eikä käy kieltäminen - olen erityisherkkä ja se on näkynyt aina. Aistit ovat kovilla ja se vaikuttaa arjessa tosi monin tavoin. Se on varmasti ominaisuuksistani voimakkain, mutta nyt kun aloitin, haluan kertoa teille jotain muutakin.

Joten, moi! Mä oon Ansu, 34, ja musta on hirvittävän hankalaa määritellä itseään. Mulla on mies ja poika, ja meillä on koira. Mä oon entinen kaupunkilainen. Muuttoja on kertynyt melkein parisenkymmentä, useimmat kaupunkikodeista toisiin. Nykyiseen taloon tänne maalle me paettiin pääkaupunkiseudulta pari vuotta sitten. Enää en menis takaisin. Mä tykkään hassuttelusta ja hyvistä keskusteluista. Pelkään ampiaisia, enkä pidä ruokakaupassa käymisestä. Puheiltani olen suora ja tavoiltani järjestelmällinen. Teen toimistotyötä, enimmäkseen kotoa käsin, ja kun lähden johonkin, menen kaikkein mieluiten tapaamaan perhettäni tai kirppikselle. 



Ulkonäöstä kerrottakoon, että tukka on luonnollisessa värissään, pitkä, ohut ja aina kiinni. Vaatteina ovat mekko ja leggingsit, ja ne ovat aina mustat. Niin kuin kuvasta näkyy, joskus kuitenkin hairahdan. Laitan vaikka jotain musta-valkoista. Silloin saan kommentteja siitä, kuinka kiva on kun mullakin on joskus värikkäät vaatteet. Jeps:) 

Arjessa mä oon ennen muuta äiti, salibandyäiti. Viikkoja rytmittää pojan treenaus ja kasvatuksessa vallitsevin arvo on oikeudenmukaisuus. Yhdessä täytyy olla paljon, hupsutella ja halailla. Mun toive on osata kasvattaa aito ja avoin, onnellinen ihminen. Sellainen, jolla on vahva itsetunto, mutta riittävästi herkkyyttä arvostamaan maailmaa ja muita sellaisena kuin ne ovat.

Muun aikani mä käytän kaikkein mieluiten puuhasteluun. On se sitten minkälaista tahansa, olen mielummin hommissa, kun tuijottelen telkkaria. Siivouksesta tosin toivoisin välillä innostuvani enemmänkin, sekaista kun saa olla, muttei likaista. Silloin kun katson telkkaria, sieltä tulee useimmiten kotimaista draamaa. Musiikistakin mieluisinta on kotimainen pop/räp, esimerkkeinä mainittakoon Iisa ja Paperi T.


Mä oon iltaihminen. Mun luonnollinen vuorokausirytmi olisi varmaan jossain 11-02 välillä. Tästä pystyy myös päätellä sen, että mä tarvitsen rutkasti unta. Aamujen täytyy myös käynnistyä rauhassa, sillä siedän kiirettä tosi huonosti. Onkin tosi tavallista että hengailen täällä tukka harjaamatta yöpuvussa vielä kun mies tulee töistä kotiin.

Pidän kaikista vuodenajoista ja niiden vaihteluista. Nautin suuresti Suomen sääoloista ja luonnosta. Haluaisin marjastaa ja sienestää, mutta metsässä menee ihmettelyksi ja latvojen tuijotteluksi, ja herkut jäävät muiden kerättäviksi.





Jos en olisi noissa toimistotöissä, voisin olla jonkin asteinen maailmanparantaja. Kannan jatkuvaa huolta ihmisten hyvinvoinnista, ympäristöstä ja kemikaalikuormasta, ja mulle tulee hyvä mieli siitä kun voin tehdä asioita puhtaammin. Jotkut sanoo, että tieto lisää tuskaa, ja että etenkin monissa ekoasioissa liika ajattelu tekee arkisista asioista hankalia. Vaikka välillä ahdistaa, etten voi vaikuttaa ihan kaikkeen, haluan silti tehdä päätökseni faktojen pohjalta. Meillä pesuaineet ovat ekologisia, kosmetiikka ja materiaalit pääasiassa luonnontuotteita sekä ruoka kotimaista luomua.

Loppuun tästä kaikesta vois varmaan päätellä, että hallitsevin piirteeni on se, että puhun paljon - Siis niin kuin todella paljon! Että nytkin, kun piti kertoa vähän jotain, niin ihan käsistähän tää lähti :)

Haasteen laittoi alunperin liikkeelle The little village-blogin Satu-Johanna. Jos sä olet bloggari, mä haastan sut paljastamaan jotain itsestäsi! Olisi myös kiva tietää ketä muita sillä puolen ruutua on, joten olis kiva jos jättäisit kommentin, ilahtuisin siitä tällä kertaa ihan erityisesti :)

Siskolle kiitos kuvausavusta 

21. syyskuuta 2016

Muutoksia

Moi,

mä teen täällä blogiin vähän ulkonäkömuutoksia. Ajoittain sivut voi näyttää hieman hassuilta ennen kuin hommat on valmiina. Koittakaa kestää. Mäkin yritän luottaa että lopputulos näyttää sit hyvältä! :)

Ansu

30. elokuuta 2016

Hormin uusi pinta

hormin kunnostus, hormin rappaus, hormin pinnoitus, antiikkilaasti

hormin kunnostus, hormin rappaus, hormin pinnoitus, antiikkilaasti
hormin kunnostus, hormin rappaus, hormin pinnoitus, antiikkilaasti

Voi jestas! Nyt on kuulkaas sotkettu laastilla niin että lopputulemana oli puoli huonetta kuin pommin jäljiltä. Hormin uusi pinta on siis valmis.

Kivien irrotuksen jälkeen turvauduin ammattilaisten vinkkeihin. Viereisen kaupungin rautakaupassa sattui onneksi kohdalle myyjä, jolla tuntui olevan hallussa niksi jos toinenkin. Materiaaliksi valikoitui hänen suosituksestaan Lakan antiikkilaasti. Väri on valkoinen, joten koska halusimme pinnasta harmaan, vaihtoehtoina olivat joko laastin sävyttäminen tai valmiin pinnan maalaus. Päädyimme sävytykseen. Mukaamme lähti siis myös purkki Uulan rautaoksidimustaa pigmenttijauhetta ja tieto että noin 8% kokonaispainosta tekisi laastista suunnilleen mustaa.

Välineinä meillä oli ihan vaan pari vanhaa ämpäriä, muurauskauha ja 40cm leveä laastikampa. Koska määrä oli pieni, sen pystyi sekoittamaan kauhalla ämpärissä. Ja koska pinnasta oli tarkoitus jättää mahdollisimman rouhea päätimme pärjätä näillä. Myyjä kyllä vinkkasi, että tarvittaessa hiertimenä voi käyttää vaikka laudanpätkää.

Sekoitussuhteissa käytettiin fiilistä ja vähän matematiikkaa. Vedet ämpäriin, mukaan pigmenttijauheet ja laastit. Jo sekoituksen aikana paljastui karu totuus - homma olisi aivan järjettömän raskas. Mies hätiin siis. Levityksessä taas taisin näyttää jo ensimmäisen pinnan aikana sen verran toivottomalta, että Mies - joka oli siis noin kahden vuoden ajan todennut pysyvänsä visusti erossa tästä projektista - pyörsi loputkin päätöksestään ja riensi apuun. Lopulta on siis tunnustettava, että lopputulos on pääasiassa hänen ansiotaan.




Laastia levitettiin kahdella kertaa. Ensimmäisellä tasoitettiin kivien jättämät kolot ja toisella tehtiin pinta. Tulos on jopa värinsä puolesta juuri se mitä halusimme. Homma oli melkoinen, ihan niin kuin Mies oli koko ajan sanonut, mutta nyt kun viimeisetkin roiskeet on siivottu, olen erityisen tyytyväinen etten uskonut häntä, muutenhan tämä olisi jäänyt tekemättä.

Mitäs pidät? Ajattelin vielä vaivihkaisesti ujuttaa Miehen mieleen, että maalaisin tuon takan taustan vähän vaaleammaksi. Mutta se on sitten toinen projekti se. 

Hormin lähtötilanteeseen ja aiempaan vaiheeseen pääset näistä.