27. joulukuuta 2015

Kirppislöytö: Valinten valaisimet

Katsokaa mitä kaunottaria meille muutti!!

Meidän makuuhuoneeseen on suunnitteilla remontti. On ollut jo puolitoista vuotta, eikä tule vielä toteutumaan, mutta suunnitelma on. Pintojen uusiminen tuo mukanaan myös kalusteiden vaihdon, mutta olemme odottaneet uusien kalusteiden hankinnassa sitä että remontti saadaan tehtyä. Vanhat yöpöydät kuitenkin myimme jo alta kun hyvä tilaisuus tuli. En aio kuvata huonetta tähän, sillä en pidä siitä kovin paljoa, eikä se tunnu kotoisalle, eikä näytä minulle. Mutta nämäpä näyttävät!

Eli yöpöytiä ei ole, eikä remontti häämötä vielä lähitulevaisuudessa, mutta koska jostain täytyy aina aloittaa, meillä on nyt yöpöydille valaisimet. Nämä Salon Aarresaarelta löytyneet Valinten vanhat kotimaiset valaisimet eivät varmaan pahastu jos majailevat jokusen kuukauden omenalaatikoiden päällä.

14. joulukuuta 2015

Kaunotar. Eikun hirviö.


Niinkuin jokainen suomalainen aina tähän aikaan vuodesta, olen viime aikoina kiinnittänyt erityistä huomiota valaistukseen. Meillä täällä kotona ei vielä ole tehty valaistukselle mitään. Siis puolitoista vuotta, eikä mitään. Valaisemme sekalaisella kokoelmalla vanhojen kotien ja edellisten asukkaiden jättämiä valaisimia. Mutta koska talomme alakerta muistuttaa pimeydessään suunnilleen kellaria ja yläkerran katto on vino ja huonekorkeus hipoo paikoin kolmea ja puolta metriä, minä olen tässäkin asiassa taas kerran ihan uuden edessä.

Myönnän siis - en osaa suunnitella valaistusta.

Katselen usein tunnelmallisia ja tyylikkäitä valaisimia. Sen lisäksi valaisimet ovat olleet tarkemman tutkinnan alla kirpputorikierroksilla jo pitkään. Aihe vaan on sellainen josta meidän on selkeästi todella vaikeaa tehdä päätöksiä. Saadakseni lisäpontta pohdintoihin osallistun tällä kirjoituksella nettirautakauppa www.taloon.com:in blogikilpailuun http://sisustusniksit.fi/ - valaisinhaaste.


Tietysti asiaan kuuluu että pihavalaistuksemme on myös aivan vaiheissa. Nyt kun käsillä on vuodenajoista se pimein, niin rujoa kun se onkin, kotimme minulle tärkein valaisin on pihamaan vanha työmaavalo. Se on kulkenut mukanamme vuosia. Sillä on tehty remonttia useampaan omaan kotiin ja muutamaan vieraaseen. Sen valossa on korjattu aitaa ja autoja ja etsitty avaimia. Ja poikaa - ja koiraa. Nykyään sen valossa haetaan puita ja työskennellään niin vanhalla saunalla kuin aitoissakin. Tulos on tähän mennessä aina onnistunut.



Onhan tuo aika rotisko, mutta valaisimistamme ainoa mitä ilman en tulisi toimeen. Toivottavasti se toimiikin vielä pitkään, sillä kiireellisimpinä hankintoina pitäisi ensin saada kuntoon ainakin mun työpisteen, sekä meidän portaikon valaistus.

Työpisteellä lisävalona voisi toimia esimerkiksi tällainen Arki-pöytävalaisin, mutta voi miksi kattovalaistuksen suunnitteleminen onkaan niin vaikeaa?

Ei tohtisi tuota työmaavaloa siihen ripustaa.

Haasteena kysyttäköön minkäslaisia tärkeitä /lempivalaisimia löytyy Keskeneräinen-blogin Ilonalta?

P.S. Kilpailun äänestys alkaa 20.12. Äänestämään pääset tästä!

10. joulukuuta 2015

Saavutuksena kynttelikkö

Mies on jo vuosia toivonut meille sähkökynttelikköä. Mä olen ollut eri mieltä, ja saman aikaisesti järjestelmällisesti kieltänyt, ja toivottomasti yrittänyt etsiä jotain sopivaa. Jonkun joskus kauan sitten löysin, mutta se jäi hinnan takia ostamatta ja harmitti sitten useamman joulun niin, ettei siitä edes puhuttu. Ongelma on siis siinä, että mun mielestä ne useimmin ovat ruman näköisiä, eikä sellaisella sitten tietenkään mitään joulutunnelmaa luoda.

Joitain viikkoja sitten Talosta koti-blogin Lyde oli tuunannut Jyskin edullisesta kyntteliköstä mieluisen mustalla spraymaalilla. No minä sitten niiltä istumilta suuntaisin hakemaan omani, ja tänään - muutamaa viikkoa myöhemmin - Mies tulee kotiin taloon, jonka ikkunalla loistaa sähkökynttelikkö. Riittävän yksinkertainen ja väritön minun makuuni. Samoilla suihkutuksilla mustan pinnan saivat kolme betonista kynttilänjalkaa. Pidän noista betonisista ihan hirvittävästi, mutta ostin niitä joskus innostuspäissäni niin paljon, että kolme liikenivät eri värisiksikin.

Eli ei - meillä ei vieläkään ole kimallusta, koristusta ja joulunpunaista - mutta jo ennen kolmatta adventtia meillä on vihdoin kynttelikkö. Aika hyvin, eikö? 


Lydelle tietysti suurkiitokset idean jakamisesta!

8. joulukuuta 2015

Hyväntekeväisyyshommissa

Kolme viikkoa sitten sain siskoltani, Sateenkaaria ja serpenttiiniä-blogin Lauralta, haasteen lähteä mukaan tekemään hyvää käsitöillä. Tarkoitus on siis lahjoittaa käytännöllisiä ja kohtuuhintaisia tuotteita Canelipuu Ry:n myyntipöytään Teurastamon joulumyyjäisiin. Puikot ja koukut ovat viuhuneet ja kaappeja on kaiveltu.

Tähän mennessä saavutettu tulos näkyy näissä kuvissa. Tiskirätit ja sukat on tätä varten valmistettu, pikkulasten neuletakit löysin kaappien kätköistä viimeistelyjä vaille valmiina. Niiden käyttöaika on hurahtanut meiltä ohi jo ajat sitten, joten saavat uuden mahdollisuuden myyjäisisssä. Yksi sukkapari on vielä kesken, ja tiskirättilankoja lisää valmiina, mutta aikaahan on vielä yli viikko, joten hyvin ehtii!Lähde säkin mukaan!



7. joulukuuta 2015

Vaihdantatalous

Tiedättekö sellaisen henkilön joka jollain ihmeellisellä tavalla kuulee ja painaa mieleen keskustelut? Siis ihan kaikki - ne aivan pienimmätkin sivulauseissa todetut asiat. Yhdellä mun ystävistä on tämä taito ja hän hämmästyttää mut sillä aina aika ajoin.

Olin aikoja sitten jonkin muun keskustelun yhteydessä todennut hänelle että katselen kirppiksiltä vielä paria kunnostettavaa pinnatuolia. No, yhtenä sunnuntaiaamuna tässä pari viikkoa takaperin sain kuvaviestin kolmesta tuolista jotka hän oli ottanut talteen minua ajatellen. Pyynnöstä ne vaihtuivat Rikke-pipoon.

Tämä oli mun ensimmäinen aikuiselle tehty pipo, mutta niin helppo malli että uskalsin yrittää. Nyt mulla on kolme mieluista kunnostusprojektia lisää ja ystävällä uusi pipo lämmittämässä.

Mun mielestä vaihdantataloutta ihan parhaimmillaan.

Iloista viikkoa!





3. joulukuuta 2015

Pieniä aarteita

Koska en tunnu edellenkään saavan mitään käsityö-tuunaus-muutos-kunnostus-projektia valmiiksi, tässä hetkessä on hyvä pysähtyä nauttimaan niistä aivan pienistä onnen tuojista.

Samalta reissulta keltaisen pinnatuolin kanssa, löysin kuin tilauksesta muutaman pikkulautasen lisää. Näille oli ihan oikea tarve, ja hinta 50 senttiä/kpl, joten en miettinyt ostoa kovin pitkään. Ovat Arabiaa, mutta mallit eivät ole minulle ennestään tuttuja. Kukallisia on kaksi, malli on Jääkukka leipälautanen ja punaraitaisia neljä, malli (Googlen mukaan) Teodora pullalautanen. Pidän molemmista kovasti.

En koe olevani jouluihmisiä, mutta etenkin punaraitaisissa on kieltämättä jotain tunnelmaa. Pääsevät siis jokapäiväisen käytön lisäksi joulupöytään.