28. lokakuuta 2015

Voi syksy, minkä teit!


Kävin alkuviikosta Helsingissä. Junamatkalla Töölönlahden kohdalla haukoin henkeäni, mikä väriloisto! Puut ovat niin kauniita, upeissa väreissä, parhaassa ruskassa. Meillä on jo harmaata. Välimatkaa Helsinkiin on piirun verran yli 50km ja lehdet ovat pudonneet. Muutama pensas ja omenapuut sinnittelevät pitäen tiukasti kiinni viimeisistään. Tajusin sen vasta kun sain vertailukohteen - Meillä syksyn värit menivät ennen kuin ehtivät kunnolla saapuakaan.







Onneksi lauantaina on luvassa seuraava reissu Helsinkiin. Ehkä ehdin vielä nähdä yhden päivän syksyä kauneimmillaan.

25. lokakuuta 2015

Syksyn värit

Syvältä.-blogin Sanna haastoi mut mukaan lokakuun Lumohaasteeseen Syksyn värit. Pysähdyin miettimään että jos oma syksy pitäsi värittää, mitkä olis mun syksyn värit. Ne voisi helposti mieltää luonnollisiksi, voimakkaiksi ruskan väreiksi, sillä liikun luonnossa mielelläni. Mutta toisaalta olen huomannut, että mitä pimeämmiksi päivät käyvät, sitä kirkkaammiksi muuttuvat käsitöissä ja sisustuksessa käyttämäni värit. Jotenkin pimeämpään vuodenaikaan kaipaa ympärilleen enemmän värejä. Mutta älkää suinkaan ymmärtäkö väärin, pukeudun kumminkin ympäri vuoden pääasiassa mustaan :)



Tätä haastetta oli hauska miettiä. Lopuksi tuli tunne, että jos mun syksyllä olisi vain yksi väri, se olisi todennäköisesti kynttilän liekki. Niitä tulee poltettua syksyisin jopa enemmän kuin pimeimmän keskitalven aikaan. Ja väri on kaunis ja elävä.


Koska tiedän että hänellä on erityisen paljon kauniita syyskuvia, haastan mukaan siskoni, Sateenkaaria ja serpenttiiniä-blogin Lauran. (ohjeet alla)


Lokakuun #lumohaaste: Syksyn värit

Lokakuussa Lumoblogeissa starttaa kuukausittain teemaltaan vaihtuva, blogeissa toistuva #lumohaaste. Lumohaaste ei ole sarja samoja kysymyksiä eri bloggaajille tai yhdessä sovittu postausrunko, vaan kiinnostava ja ajankohtainen teema, joka haastaa kirjoittajat ajattelemaan laatikon ulkopuolelta. Lokakuun teemana tai saatesanoina ovat "Syksyn värit". 

Mutta mitä ovat syksyn värit tai missä me niitä näemme? Ruskaan verhoutuneella kotipihalla, pehmeimmässä luottoneuleessa, kampaajalla? Seuraa #Lumohaaste-sivua ja tiedät!


Entä missä te, bloggaavat seuraajamme, näette syksyn väriloistoa? Linkkaa teemaan sopiva postauksesi Lumojen Facebookissa lokakuun loppuun mennessä. Julkaisemme parhaan postauksen Lumoblogien etusivulla sekä some-kanavissamme marraskuussa!

22. lokakuuta 2015

Keski-iän ensimerkit

Kirppisten kiertäminen on mun ihan lempipuuhaa. Ostan harkiten, mutta siinä kiertelyssä, katselussa, ihmettelyssä ja ihailussa on jotain rentouttavaa. 

Mä olen ollut korkeamman keittiöjakkaran tarpeessa muutosta asti, mutten ole aktiivisesti etsinyt sitä. Ja niin kuin usein käy, se jokin täydellisen sopiva esine osuu kohdalle juuri silloin kun sitä ei etsi. Niin kävi nytkin, kun päiväretkeltä Forssaan tarttui mukaan tällainen. Taitaa olla hienoin keittiöjakkara mitä oon koskaan nähnyt.




Matkalaukulle ei ollut varsinaista tilausta. Siinä kuitenkin oli sitä jotain, ja sopuisa neljän ja puolen euron hinta, niin se sai tulla olohuoneeseen säilyttämään torkkupeittoja.

Meni sitten jonkin aikaa kun anopin kanssa kahvipöydässä istuttiin ja ihailtiin keittiöjakkaraa. Kerroin löytöretkestä, katseltiin ja käänneltiin. Hän muisteli lapsuuttaan, saattaisi olla malli jopa niiltä ajoilta. Siihen sitten rauhallisesti todettiin että kyllä taitaa olla keski-ikä tulossa kun innostuksen aihe on neljän euron keittiöjakkara. Olen 33-vuotias, enkä niin siitä keski-iästä tiedä, mutta tällaisista löydöistä voin innostua useamminkin.

Vai mitäs sä pidät?

20. lokakuuta 2015

Huivivillitystä näkyvissä

Nyt näitä neuletöitä tuntuu syntyvän taas. Tämä on mulle ihan kausittaista hommaa, mutta yleensä syksy on tällaista sarjatuotannon aikaa. Se tietysti tarkoittaa että muut hommat seisoo. Paitsi ne kunnostettavat pinnatuolit, jotka pötköttelevät osissa pitkin lattioita :) Edellinen huivi oli kuitenkin niin helppo tehdä ja lopputulokselta kaunis, että anoppi sai tästä villityksestä osansa kun kaapeista sattui löytymään lanka hänen väreistään. Eilen iltasella Miehen siskon tyttö lähestyi varovasti Whatsapp-viestillä; Josko hänellekin?



17. lokakuuta 2015

Raitasukat vahvistetulla pohjalla

Mulla on käynyt hyvä tuuri. Yksi ystävistäni on villasukkien todellinen suurkuluttaja. Tämä on suuri hyöty etenkin silloin kun tekee mieli neuloa jotain yksinkertaista, tai kun muita neuletöitä ei juuri ole tuloillaan. Aina on tekemistä. Koska ystäväni ihan kirjaimellisesti kuluttaa sukkia, toiveena on yleensä tavallista kestävämpi pohja. Olen yrittänyt etsiä minkälaisin keinoin villasukan vahvistettu pohja voidaan toteuttaa, mutta tähän asti olen päätynyt vaan jatkamaan kantapään vahvistettua neuletta koko sukan pohjaan. Tekoon puolta numeroa isommat puikot kuin muuhun sukkaan, ei muuta. Joten jos sulla on kokemusta tai joku hyvä vinkki, kuulisin sen mielelläni!

Nämä lähtivät iltapäivällä harrastusten lomassa suoraan palloiluhallin pihasta käyttöön, hyvä että ehdin kuvan napsaista. Kelpaa kuulemma taas tepastella kun ei tarvitse varoa näyttämästä pohjia muille.

sukat vahvistetulla pohjalla, sukan vahvistettu pohja

11. lokakuuta 2015

Tuunaaja kolmannessa polvessa: Tee-se-itse-keppihevonen

Ajattelen olevani kaikkea rojua vastaan. Meidän taloudesta poistuu tavaraa huomattavasti enemmän kuin saapuu, koska vähemmälläkin pärjää. Lipsun välillä, ja luonnollisesti useimmin Lapsen kohdalla. Hän tuntee hyvin uusiokäytön ja kierrätyksen, korjauksista puhumattakaan. Ja tarkkailee kodin ulkopuolellakin kuinka kiertokulkua missäkin toteutetaan. Hän omatoimisesti kerää pullot, lajittelee roskat ja kirpputoritavarat ja ideoi tarpeettomille tavaroille uudenlaisia käyttötarkoituksia. Olen hyvin onnellinen että meidän kylällä koulu taitaa jakaa tämän osan ajatusmaailmaamme. Vai mitä sanotte tästä? Keppihevonen villasukasta! Keppi metsästä, vanha villasukka, vähän lankaa, huopaa ja pari nappia. On ommeltu, sormivirkattu ja sommiteltu kieli keskellä suuta. Eräänä päivänä tällä ratsastettiin kylän halki kotiin. 

keppihevonen, tee se itse keppihevonen, diy keppihevonen, keppihevonen villasukasta

keppihevonen, tee se itse keppihevonen, diy keppihevonen, keppihevonen villasukasta

keppihevonen, tee se itse keppihevonen, diy keppihevonen, keppihevonen villasukasta

Kaikki kunnia opettajarouvalle joka päiväsellä vie lapset metsään keppejä keräämään, iltasella kyselee vanhemmilta vanhoja villasukkia ja vielä nykypäivänä toteuttaa noiden pienten kanssa jotain tällaista.

Ja aivan sama vaikkei tätä koskaan käyttäisi kukaan. Tämä saa jäädä.

3. lokakuuta 2015

Huivi nro.1

Näin kun sisko neuloi elämänsä ensimmäistä pitsihuivia. Sievää, vaaleanpunaista. Ihailin. Ajattelin että jos itse kuitenkin alkuun jotain helpompaa. Iltojen viiletessä kodin nikkaroinnit saivat hetkesi tauota takkatulen ja tämän tieltä. Mun elämän ensimmäinen huivi.

kahden kerän huivi

kahden kerän huivi

kahden kerän huivi
kahden kerän huivi

Inspiraationa toimi tämä Ilosofiaa-blogin ohje ja lankana Svarta Fåretin Baby Merino.