25.8.2016

Yritän edes



Tiedättekö mitä? Mä en osaa laittaa ruokaa. Mä en koskaan keksi mitä voisi syödä, enkä tiedä minkälaisia mausteita käytetään. Pelkään, että kypsennän liian vähän ja siksi kypsennän aina liikaa. Kerrat, jolloin soitan ruokakaupassa apua siskolta tai äidiltäni, eivät enää ole sormin laskettavissa. Olen myös kuullut lapseni suusta kommentin "Nyt on niin hyvää, ettei voi olla äidin tekemää!" Nauroin, koska se ei ollutkaan.

Perhettäni ei kuitenkaan ihan aina nauratakaan. Mies on tässä asiassa huomattavasti lahjakkaampi, ja hoitaakin ruuanlaiton noin pääasiassa. Mutta koska mä en usko, että hyvän makuisen ruuan tekeminen laadukkaista raaka-aineista voi olla mulle mahdoton tehtävä, suhtaudun tähän haasteena ja iloisin mielin. Koska siis haluaisin oppia, niin yritän kovasti, siis hyvin sitkeästi.

Viime aikoina olen onnistunutkin. Kahdesti. Lapsen kanssa elimme puoli kesää hernesosekeitolla, eikä vain siksi, että se on kevyttä ja nopeaa, vaan siksi, että palautteen mukaan se maistuu paremmalta kuin mun ruuat yleensä. Toinen oli vohvelit. Joo, tiedän - vohvelit ei oo ruokaa - mutta silloin kun onnistuminen on vaikeaa, pienimmätkin lasketaan.

Nyt otetaan ilolla vastaan parhaat selviämiskeinot. Millä teidän arkiruokailut pyörii? Kuka keskii mitä syödään ja mistä haetaan vinkkejä? Onko lista toistuva vai jollain hyvä mielikuvitus? Kokataanko teillä kotikeittiössä vai onko nouto-/ravintolaruoka se arjen pelastava juttu? 

13.8.2016

Ei saa tulla!



Kuinka tässä taas kävi näin? Tiedät varmasti sen tunteen, kun jotain hommaa suunnitellessa, aikaa sen toteuttamiseen on vaikka kuinka paljon. Mielessäsi melkein rajattomasti. Siis siihen asti kun sitä ei sitten enää olekaan.

Me asuimme juuri kolmannen kesän talossa, jonka pihapiirin huoltomaalauksia olisi pitänyt aloittaa jo kauan ennen kuin me muutimme tänne. Ensimmäisenä kesänä emme ehtineet. Viime kesänä taas satoi niin paljon ettemme voineet. Nyt, no, en vain saanut aikaiseksi. Aioin kyllä kovasti, mutta oli sitten koko ajan jotain parempaa tekemistä. Tällä viikolla vedin pitkästä aikaa villasukat jalkaan ja joku säätyyppi sanoi, että kesä meni jo. Älä tule, syksy, ihan vielä, mulla olis vähän hommat kesken!

Onhan sullekin käynyt joskus näin? Onhan?

31.7.2016

Emmalle kaveri





Meille saapui keväällä sijoitukseen siskoni luota muhkea vanha nojatuoli. Se oli heidän vanhan navettansa ylisiltä pelastettu repaleinen runko, joka verhoiltiin uudelleen ja sitten tilanpuutteen vuoksi muutti meille odottelemaan uutta paikkaa. Eräs vieras kertoi että tällaista pulleaa nojatuolia kutsutaan Emmaksi, mutta historiaa emme siitä tiedä.

Se sopii oikein hyvin yläkerran takan eteen fiilistelypaikaksi. Siinä se kutsuu istumaan, kun arjessa kiirehditään keittiön ja ruokailutilan välillä. Se on myös ensimmäinen näky kun noustaan alakerrasta. Alusta asti ajattelin sen kaveriksi vanhaa senkkiä. Jotain ovellista jonka uumeniin voisi piilottaa kaikkea ympäriinsä lojuvaa. Etsiskelin vähän varovaisesti, ajattelin, että kyllä se tulee eteen jos on tullakseen.

Viime viikonloppuna olin ihan muina naisina ystävän kanssa kirppiskierroksella. Ostoslistallamme oli jotain aivan muuta kuin kaappeja, kun siinä se sitten yhtäkkiä oli. Viereisen kaupungin osto- ja myyntiliikkeessä se minua odotti. Mietin pakon edessä yhden päivän (koska liike on suljettu sunnuntaisin) ja maanantaina lähes odottelin ovella aukeamisaikaan.

Ja onhan se nyt ihan täydellinen! Saattaa myös olla että siskon kanssa vaihdetaan joskus jokunen sana tuosta tuolista luopumisesta.

EDIT. Verhoilu Viljasta tiedettiin Instagramin puolella kertoa, että tuoli ei suinkaan olekaan Emma, vaan Aulanko-tuoli. Ja johan tuli google-hausta tutun näköisiä tuoleja. Suurkiitokset tästä tiedosta!

28.7.2016

Kesästä, minusta ja hänestä




Mitä kun rakastaa niin, että tuntuu että sydän pakahtuu?

Me ollaan Lapsen kanssa lomailtu rennosti. Blogikin on ollut hiljainen, kun aika on kulunut kaikenlaiseen kivaan höpsöttelyyn. Kiireisen kevään jäljiltä kiireetön yhdessäolo tuntuu ihan erityisen hyvältä. Mies ikävä kyllä paiskii oman alansa hommia vielä, joten me ollaan hömppäilty kahdestaan. Ollaan päiväretkeilty, eväsretkeilty, yökyläilty, oltu kahdestaan ja tavattu ystäviä. Ollaan naurettu vatsat kippuralle ja silmät kyyneliin. Syöty (litroittain jäätelöä), uitu, nukuttu ja kahlattu kirppiksiä.

Poikamme sai myös vihiä miehelleni aiemmin esittämistäni kysymyksistä ja halusi myös päästä vastaamaan. Toivottavasti näistä välittyy edes hetkellisesti se rintaa puristava onnentunne joka mulla oli tätä tehdessämme <3

1. Jos mä katson telkkaria, mitä sieltä todennäköisesti tulee?

E: Salatut elämät tai Elastinen feat.
A: Niinkö?
E: Tai joku Syke.
A: Okei. Sillonkin kun mä katson yksin?
E: Joo, muutenkin.

E: Kirjotaksä kaiken mitä mä puhun?
A: Joo.
E: Tonkin?
A: Joo :)

2. Minkä kastikkeen mä valitsisin salaattiin?

E: No, tota, on vähän vaikee sanoo. Mä en tiedä niitä kastikkeita niin paljon.
A: No minkälaisesta mausta mä voisin tykätä?
E: Rakkaudesta.
A: <3 <3 <3 Ihana oot.

3. Mikä on mun inhokkiruoka?

E: Mitä se tarkoittaa?
A: Se tarkottaa jotain sellaista ruokaa mistä ei yhtään pidä.
E: Tota.. 
A: Mitä mä en ikinä syö?
E: Jotain eläimiä. Petoeläimiä.
A: Petoeläimiä?
E: Joo. Tai kummituksia.
A: ????

4. Jos mentäis ulos syömään, mitä mä tilaisin?

E: Jotain kalaa. Tai niinku lohta.
A: Hyvä, se on ihan oikein. Usein tilaankin.

5. Mikä on mun kengänkoko? 

E: Täytyy ottaa riski ja vastata 39.
A: Se meni ihan oikein :)

6. Jos mä keräilisin jotain, se luultavasti olisi:

E: Käpyjä. Taikka kukkia.
A: ???
E: Tai hienoja kiviä. Ei lasketa käpyjä.
A: Ei lasketa.
E: Hyvä.

7. Mitä mä voisin syödä päivittäin kyllästymättä? 

E: No kun sanoin, niin kalaa tai jotain pastaa. Hampurilaisia ei ainakaan.
A: Okei, entäs mitään sellasta hyvää ja raikasta?
E: Pastilleja.
A: Mitä pastilleja? Millon sä oot nähny että mä syön pastilleja?
E: No ksylitol-pastilleja.
A: En mä syö ksylitol-pastilleja.
E: Okei. No mä sanoin vaan jotain.

8. Minkälaista musiikkia mä kuuntelen?

E: No, rauhallista. Välillä sellaista menomusiikkia. Elastista ja Palefacia.

9. Minkälaisista elokuvista mä pidän? 

E: Onko Syke elokuva?
A: Ei.
E: Kiva. Risto Räppääjistä. Niitä sä käyt mun kanssa katsomassa ja tykkäät niistä.
A: Niin tykkään <3

10. Minkä väriset silmät mulla on?

E: No. Joo. *tulee lähelle katsomaan*
A: *sulkee silmät*
E: Silmät kiinni. Sinivihreet. Mitkä ne oikeesti on?
A: No vihreet.

11. Kuka on mun paras ystävä? 

E: Sulo.
A: Sulo?
E: Ja täti. Ja minä jos lapsi lasketaan.
A: Tottakai lasketaan.

12. Mitä sellaista teet usein, josta mä en pidä? 

E: Huudan. Sitä mä en kyllä tee usein. En oikein mitään.
A: Et niin. Sä oot vaan kiva :)

13. Missä mä oon syntynyt?

E: Helsingissä.
A: En muuten ole.
E: No mä oon ainakin.
A: Niin ootkin. Mutta mä oon syntynyt Kärkölässä.
E: Missäs se on?
A: Siellä Lahden lähellä.
E: Sitä mä en ois ikinä tienny.
A: Oon mä sen sulle joskus kyllä kertonut. Ollaan käytykin siellä.
E: Joo.

14. Jos leipoisit mulle syntymäpäiväkakun, minkälainen se olis? 

E: Mansikkatäytekakku.
A: Miks just mansikka?
E: Kun sä tykkäät siitä. Ja se on kesäistä.
A: Mutta mun synttärithän on talvella.
E: Mutta jos ne ois kesällä. Muuten mä tekisin pelkän kermavaahtokakun ja se ei ois hyvää.
A: Joo parempi se mansikkakakku kyllä olis.
E: Ja siinä olis myös kermavaahtoa.
A: Ja saahan niitä mansikoita pakastimesta.
E: No jos nyt vaan mennään seuraavaan juttuun.
A: Okei.

15. Minkä parissa mä mielelläni vietän useita tunteja? 

E: Kutimien.
A: Se on kyllä totta.

16. Mitä mä osaan erityisen hyvin?

E: No just tota neulomista ja antaa isille suukkoja.
A: Ihana <3
E: Ja myös minulle. Ja myös rapsuttaa Suloa.
A: Sä oot ihana <3
E: Kiitos. Toivottavasti pysynkin.
A: Tottakai pysyt.
E: Ainako?
A: Aina.

17. Mikä on oudointa ruokaa mistä mä pidän? 

E: No mulle ainakin oliivit ja maksalaatikko.
A: No ne on kyllä sulle varmasti outoja, mutta maksalaatikkoa mä en kyllä syö.
E: Ai jaa, edes välillä?
A: En oikeestaan edes välillä.
E: Söit.
A: No joskus oon syöny.
E: Totta.

18. Mitä kolmea asiaa mä kannan aina mukana? 

E: Lompakkoa, kännykkää ja avaimia.
A: Mut en kanna niitäkään ihan aina.
E: No mitään sä et kanna aina mukana. Paitsi sormuksia.
A: No olipas hyvä oivallus. Se on kyllä totta.
E: Vaatteita ei kyllä lasketa.
A: Ei niin, mutta on niitäkin hyvä olla.
E: Sehän oliskin poliisijuttuja. Ei kannata tehdä. Huono vitsi.
A: Okei.

19. Mikä saa mut ärsyyntymään?

E: No isin vänkääminen?
A: Vänkääkö isi?
E: Ei.
A: Vai se kun isi hermostuu?
E: Joo, just se. Ja se ärsyttää sua.
A: No joo, niin se varmaan tekee.

20. Entäs piristymään? 

E: Kaikki mikä on kivaa.
A: Mikä erityisesti?
E: Minä.
A: No se on kuule ihan oikein <3

Tämä pieni herrasmies vastasi nämä kysymykset myös tädistään. Ne voit lukea täältä. Ja jos et tiedä kuka on - muka paras ystäväni - Sulo, niin se selviää tästä.

Ihania kesäpäiviä sullekin!


Kuva on siskoni Lauran ottama. Kiitos että sain käyttää sitä 

10.7.2016

Hormin uudistus - Kivien purku

Moi taas, täällä on kaikki hommat tyypilliseen tapaan vähän kesken, mutta yhden edistymisen ajattelin tulla esittelemään, vaikka valmista ei vielä olekaan. Ja ihan vaan siksi että tää tekee mut niin mielettömän iloiseksi!

Kirjoitin aiemmin mulle päänvaivaa tuottaneesta alakerran hormista, joka oli edellisten asukkaiden toimesta osittain päällystetty jonkinlaisilla vuolukivillä. Toiveena oli siis saada kivet pois, hormiin joku rouhea pinta ja jonkin verran vaaleampi sävy. Mä olin ehtinyt pohtia ja pelätä muutoksen kanssa jos jonkinlaisia tuloksia, mutta kiitos lisäselvittelyjen ja kirjoitukseen kommentoitujen rohkaisujen, päätin kokeilla ihan perinteisesti talttaa ja vasaraa. Mieshän irtisanoitui tästä hommasta aivan täysin jo alkumetreillä - kuka tietää, oli ehkä kaukaa viisas - mutta sadepäivänä mä päätin pistää homman käyntiin.

Ensin kuitenkin varmistin vielä ettei harkkojen mahdollisesta vahingoittumisesta olisi minkäänlaista haittaa tai vaaraa, ja raahasin lattian peitoksi vanhan räsymaton siltä varalta että jotain painavaa putoaa.

Koska alla oli kaksi vuotta miettimistä, niin kivet olivat tietysti poissa noin kahdessa tunnissa ja pintakin vaurioitui yllättävän vähän. Sormet on vähän rusikoidut, mutta tää on niin mahtavaa! Nyt vaan uutta pintaa miettimään.

Alla vielä lähtötilanne ja pari tämän hetkistä kuvaa. Vauroita on sen verran vähän että pinnan pitäisi syntyä yhdellä rappauksella. Jee !!

Ja tietysti myös suurkiitos kaikista aiempaan postaukseen tulleista neuvoista ja tsempeistä!