21. tammikuuta 2017

Se ei aina mee niin



Kun mä aloitin tän blogin, ajattelin, että pidän tän kevyenä ja iloisena. Samalla halusin kuitenkin, että tänne tulis aitoa elämää. No, jokainenhan sen tietää, ettei elämä aina oo kevyttä ja iloista. Joten tässä sitä ollaan.

Mun piti alkuvuodesta päästä kirjoittelemaan teille meidän uudesta koirasta ja kodin reilusti edenneistä remonteista. Piti tulla hehkutusta, vaihekuvia, fiilistelyä ja iloisia hetkiä - Tulikin hautajaiset ja arki pysähtyi. Tuli juuri saadusta perheenjäsenestä luopumisen tuska, eikä kotonakaan muuttuneet kuin hajonneet osat lämminvesivaraajaan. Loma oli raskas ja uneton, eikä arki meinannut ottaa käynnistyäkseen.  Hermot kiristyivät. Ja ei, koira ei kuollut. Hautajaiset olivat rakkaan ihmisen, koira puolestaan lähtee takaisin kasvattajalle ottamaan vähän lisäoppia käytökseen. Yhtä kaikki, mieli on ollut alakuloinen koko porukalla.

Tänään vietin ihanan päivän ystävän kanssa. Muutama kirppis, hyvää ruokaa, kiireetöntä aikaa. Puhuimme tunteja elämästä, ihan tavallisista asioista. Aurinko paistoi. Nauroin paljon, vaikka vähän olis itkettänytkin. Kotimatkalla hain rautakaupasta uuden maalisiveltimen. Kyllä tämä tästä.

Ystävät ♥ Ihanat rakkaat ystävät!

p.s. kuva ei liity tähän mitenkään. musta se vaan näytti kivalta.

28. joulukuuta 2016

Touch 2017 -arvonta






Toivottavasti sun joulu meni mukavasti. Me saatiin viettää pyhät rauhallisesti ja rakkaiden ihmisten kanssa. Voiko sitä enempää toivoakaan? Paitsi mä kyllä toivon, että sun vuoden viimeiset päivät tuottavat ensi vuoteen hyvät muistot.

Laitetaan tähän välipäiviin pystyyn pieni arvonta. Voittaja saa uuden kalenterin ensi vuodelle. Jos sulla on jo kalenteri hankittuna, sä voit muistaa tällä vaikka ystävää.

Touch 2017 on Softbox Collectiven, Edinburghin taidekorkeakoulun neljännen vuoden opiskelijoiden tuotos. Suoraan tekijöiltään tilattu, pehmeäkantinen viikkokalenteri. Kyseessä ei ole yhteistyö, vaan tämä on suoraan multa teille. Pidän kuvituksen fiiliksestä, sekä nimestä - erityisherkkyyksien kanssa eläessä kosketuksen tuntu saa väkisinkin paljon huomiota.

Osallistut kommentoimalla tähän hep tai hei, tai miten nyt ikinä haluat ilmaista olevasi mukana. Tehdään niin, että blogini kirjautuneet lukijat saavat kaksi arpaa, muut yhden. Voit toki liittyä lukijaksi arvonnan aikana. Muista kommentissasi kertoa monella arvalla olet mukana, ja jätä myös sähköpostiosoite, josta tavoitan sut voiton sattuessa kohdalle.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 31.12.2016 klo 23.59. Uusi kalenteri lähtee voittajalle postitse heti alkuviikosta. Hyviä vuoden viimeisiä päiviä ja onnea arvontaan!

Edit. Arvonta on päättynyt.  Kalenteri on postitettu voittajalle.

17. joulukuuta 2016

Pari hyvää ajatusta




Mä olen huolissani.

Mä olen huolissani ihmisistä, maailmasta ja siitä, että inhimillisyys vähenee.

Mun on tänä vuonna tullut osallistuttua hyväntekeväisyydeksi luettaviin toimiin enemmän kuin koskaan ennen. Mun huoli maailmasta on suurempi kuin koskaan ennen. Ja koska en voi yksin muuttaa kaikkea, nähdäkseni isommassa kuvassa toivoa, mä yritän välillä muistaa katsoa oikein lähelle.

Pyyteetön hyväntahtoisuus on arvokas piirre. Mä oon onnekas voidessani todeta, että mun lähipiirissä se on useammalla. Tapa tahtoa toisille ihmisille hyvää tuottaa suunnattomasti iloa sekä itselle, että muille. Ei siihen tarvita tavaroita, suurta hyötyä ja maailmaa mullistavia palveluksia, kun on aito halu tuottaa hyvää mieltä. 

Mä olen jo vuosia saanut seurata kuinka mun yksi ystävä on useilla pienillä teoilla tehnyt valtavasti hyvää ympärilleen. En tarkoita mitään suurta valtaa mullistaa koko maailmaa, vaan sellaisia lähimmäisenrakkaudesta tehtäviä arkisia asioita. Sitä, että pidetään huolta toisista ja annetaan sitä apua mitä pystytään sinne missä sitä tarvitaan. Se voi olla joulukeräyksen pieni paketti. Lastenhoitoapu perheelle, jonka vanhemmat ovat niin väsyneitä, etteivät itse huomaa tarvitsevansa sitä. Se voi olla pieni huomio töissä - juuri se, joka jäi muilta tekemättä vain siksi, että aiheutti vaivaa - se, joka lopulta muuttaa toisen ihmisen elämän. Se voi olla yksi kysymys kiireisen arjen keskellä, vain jotta toinen tietäisi, että välittää. Tai oikeat sanat oikeaan aikaan, tai taito olla hiljaa silloin, kun sanoja ei ole. Hänellä on mun mielessäni ihan erityinen paikka. Ja koska hän tekee paljon hyvää, mä haluan tehdä hyvää hänelle.

En tarkoita tälläkään suuria tekoja, vaan ajatusta tehdä hänen arkeaan iloiseksi. Tein hänelle sukat. Jotta ehkä jonain kertana niitä pukiessaan hän muistaa, että joku haluaa hyvää hänelle. Että uuden työpaikan kylmät lattiat, tai väliaikaisen kodin vetävät nurkat, tuntuisivat jonain päivänä vähemmän kurjalle. Ja ehkä juuri sinä päivänä hän jaksaa taas olla niin ystävällinen jollekin toiselle, että se toinen haluaa olla ystävällinen jollekin muulle. Pidetään huolta toisistamme 

Sukkien inspiraationa toimi tämä Lankahelvetti-blogin Hennan postaus.